Kun talosta kaikki sotimaan kykenevät miehet oli komennettu rintamalle, riitti naisilla hommia entistä enemmän. Tosiasiassa oli isä ainoa palvelukseen kelpaava. Sairaasta veljestä ei sinne ollut ja muut veljet asuivat eri talouksissa. Kun sisaristakin kaksi lähti lottapalvelukseen, ei töitä tekemään jäänyt käytännössä muita kuin äiti. Appivanhemmat olivat jo iäkkäitä, ja isoisällä oli maanviljelystöiden lisäksi huolehdittavana pajansa. Siitä saatiin lisätuloa, mutta muita töitä se ei vähentänyt.

Äiti oli jo lapsesta oppinut kovaan työntekoon, joten ei hän varmaankaan pienistä säikähtänyt. Mutta kuka tahansa ymmärtää, että maataloustöiden tekeminen yksin on kovaa miehellekin, saati naiselle, kun vielä ainoa hevonenkin pakko-otettiin rintamalle. Äidillä oli pieni lapsi, jota myös olisi pitänyt hoitaa.

En muista äidin koskaan valittaneen noita aikoja. Hän oli nuori ja elämänuskoinen. Lapsesta huolehtiminen pakotti myös jaksamaan. Ja aina oli toivoa, että sota kohta loppuisi, ja aviomies palaisi kotiin yhteisiin töihin. Mutta nuoruudesta ja elämänuskosta huolimatta elämä varmasti tuntui nuoresta naisesta toisinaan raskaalta. Lisäksi huoli rintamalla olevasta aviomiehestä, muista sukulaismiehistä ja koko maan kohtalosta painoi mieltä.

Sotatalveksi osui kova pakkastalvi. Omasta kaivosta loppui vesi. Eläimille sulatettiin juomavettä lumesta, mutta pyykkiä oli lähdettävä pesemään noin kolmen kilometrin päähän rantasaunalle, jossa vettä riitti. Sauna ei ollut mikään yleinen sauna, vaan sen omisti joku kyläläisistä. Tuohon aikaan taisi lähimmäisenrakkaus kuitenkin olla kovemmassa kurssissa kuin nykyisin, ja niin saunaa saivat lainata tai ainakin vuokrata ne, joilla ei pyykinpesumahdollisuutta kotona ollut.

Vaikka nyt oli mahdollisuus saada vettä pyykinpesuun, ei se työtä vähentänyt, päinvastoin. Pyykit oli ensin kuljetettava saunalle. Ne, joilla oli hevonen, käyttivät tietenkin sitä. En tiedä, miten äiti sai pyykit raijattua rantaan. Oliko toisesta naapurista lainattu hevonen tätä tarkoitusta varten vai miten mahtoi olla. Muistelen äidin kertoneen, että isän sairas veli kykeni kyllä auttamaan tällaisissa töissä silloin, kun oli hiukan paremmassa kunnossa. Ehkä hän auttoi äitiä pyykkien kanssa ainakin kuljetuspulmissa.

Keskitalvella sauna oli tietysti kylmä kuin ryssän helvetti. Seinät olivat sisältäkin huurteessa. Saunan omistaja tuskin antoi omia puitaan saunan lämmitykseen, vaan nekin piti kuljettaa kotoa. Kesti kauan, ennen kuin läpeensä jäähtynyt sauna oli lämmennyt sen verran, että siellä kykeni jotakin puuhailemaan. Kylän naisilla olikin tapana ajoittaa pyykinpesunsa peräkkäisille päiville. Näin ei sauna edellisen pyykkärin jäljiltä ehtinyt jäähtyä vielä kovin paljoa, ja seuraava pesijätär pääsi aloittamaan työnsä melko nopsaan, kun ensin oli saanut sysittyä tulet padan alle. Pahaksi onneksi saunan savupiippu ei vetänyt kovin hyvin, ja pyykkäreitten oli pidettävä ovea kaiken aikaa rakosellaan, elleivät halunneet tukehtua savuun. Se tieysti hidasti saunan lämpenemistä ja vaikeutti työtä muutenkin.