Tämä postaus on suoraa jatkoa vanhan Vuodatuksen viimeisenä postauksena julkaistulle kirjoitukselle ”Arvuutteluja hiljaiselon karkottamiseksi (Kärpäsenä katossa) 22.1.2013”.


Ensimmäisenä ennätti asiaa pohtimaan, ei UPK eikä VRK, josta viime aikoina oli sivumennen sanoen tullut UPK: lle varsin varteenotettava kilpailija, jos kommenttiaktiivisuutta mitataan, vaan RR. Hän kaipasi hieman laajempaa otosta ja pitempää aikaväliä, jolta arvioita tehtiin. Notkahduksia näkyi tämän tästä, kun kukaan ei postannut, ei kommentoinut, tuskin edes luki, mitä muut olivat yrittäneet saada aikaan. Erityisesti oli hän ollut panevinaan merkille sen, että PA: n ollessa ”poissa” väki ikään kuin lamaantui (Kärpäsen huom!), eikä aktiivisuutta ollut senkään vertaa kuin ”normaalioloissa”. Missä mahtoi olla syy moiseen outoon ilmiöön?

PPHH vastasi RR: lle käyttäen sellaisia termejä ja ilmaisuja, ettei ainakaan Kärpänen niistä ymmärtänyt enempää kuin sika pohjatuulesta, mutta sehän nyt ei muutenkaan ymmärrä juuri mistään juuri mitään ainakaan oikein, aivoton pörisijä kun on.

Mutta sitten saatiin kuulla oikeaa analyysia (Kärpäsen huom!), kun VRK astui areenalle. Hän aloitti kommenttinsa kuin poliitikko ikään kertomalla kaikille, että selityksiä oli monia (voi, mikä yllätys, Kärpäsen huom!). Ensimmäiseksi hän nosti tarkastelun alle kirjoittajien kyllästymisen. Olihan kirjoituksia väsätty jo hyvän aikaa.

Nyt kyllä olisi VRK kannattanut olla tarkkana aikamäärissä, sillä taas tuli sinnepäin tietoa, ja sellaisesta saa ainakin Kärpänen kovasti vatsanväänteitä. Eikä tarkkuuteen olisi vaadittu edes VRK: n suuresti vihaamassa Googlessa vierailua, vaan oman muistin hämähäkinseittien selvittelyä tai päivämäärien ja vuosilukujen tarkistamista lintukodon omilta sivuilta. VRK nimittäin kirjoitti, että kirjoituksia oli lintukodossa väsätty jo kolmisen vuotta ja sitä ennen pari vuotta eräässä toisessa blogiyhteisössä. Siitähän tuli yhteenlaskettuna noin viisi vuotta.

Niin, kyllä Kärpänen sen myöntää, että mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin tuntuvat vuodet kuluvan, ja sitä sotkuisemmaksi pääkopan sisällä oleva seittivyyhti muuttuu. Ihmekös sitten, jos VRK: lle tällainen pieni laskuvirhe tai muistin pettäminen pääsi tapahtumaan. Mutta Kärpänen on vielä sen verran nuori, vaikkei toki mikään eilisen teeren tyttö olekaan, että se muistaa tarkasti, ja ellei muista, niin tarkistaa.

Asia on nimittäin näin. Eräälle deittisivustolle avattiin bloginkirjoitusmahdollisuus kesällä 2009. Se tuli tiensä päähän vuotta myöhemmin eli elokuussa 2010. Käyttipä Kärpänen millaista matematiikkaa hyvänsä, ei se käsitä, miten reilun vuoden ajan auki olleelle sivustolle olisi joku voinut kirjoitella peräti parin vuoden ajan, kuten VRK väittää. Ehkä siihen on olemassa ihan järjellinen selitys, jota tyhmä kärpäsenmieli nyt vain ei kykene käsittämään, tai voihan olla, että ratkaisu löytyy vaikkapa joitakin matriiseja selailemalla.  

Kun kirjoitusmahdollisuus yllättäen ja ilman ennakkovaroitusta poistettiin, hajosi tuolloin blogisivustolle muotoutunut löyhä kirjoittajayhteisö kuin varpusparvi taivaan tuuliin. Monille tuli kiire saada pelastetuksi ne postaukset, jotka vielä välimuisteja penkomalla löytyivät. Samalla ilmeni ”tarve” pitää kasassa se kirjoittajaporukka, joka jollakin tavalla oli nivoutunut yhteen kuluneen vuoden aikana. Tässä toiminnassa tuntui kantavana voimana olevan yhteinen kiukku ja pettymys katalaa deittisivustoa kohtaan, joka tuolla tavoin oli hävittänyt kaiken.

Pari kirjoittajaa päätti silloin perustaa yhteisblogin, suloisen lintukodon, johon kaikki halukkaat saivat ilomielin tulla mukaan kirjoitteluaan ja iloista yhdessä oloa jatkamaan. Tämä tapahtui syyskuussa 2010, ja Kärpäsen verkkosilmien alla oleva postaus on kirjoitettu lokakuussa 2012, joten mistähän se VRK: n kolmisen vuotta mahtaa tulla?

Niin tai näin osasyy kirjoittamattomuuteen oli VRK: n mielestä myös siinä, että monet keskittyivät omien blogien päivityksiin, keräsivät ”ystäviä” kasvokirjassa tai riensivät sivustolta toiselle aina kun uuden ja entisiä houkuttelevamman mainos lävähti omalle näyttöpäätteelle. Siitä VRK oli kuitenkin varma, ettei ihmisten esillä olon tarve suinkaan vähentynyt ollut, mitä vielä! Ja siitähän hän itse oli mitä oivallisin esimerkki (Kärpäsen huom!)!

Niin tohkeissaan VRK oli näitä kirjoittamattomuuden syitä pohtiessaan, että ei muistanut ollenkaan vastata PPHH: n esittämään arvaukseen, joten minuutin päästä hänen oli tultava uudelleen nyt vastaus plakkarissaan. Se kannattikin, sillä aikanaan, kun ”kisa” sitten ratkesi, oli hänen vastauksensa aivan oikein.