Näin siis oli kulkenut Soilen ensimmäinen raskaus ja äidiksi tulo. Yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyi sektiolla pieni tyttö, joka nyt oli jo ensiluokkalainen koulukas.

Pari vuotta sitten ilmennyt kohdunulkoinen raskaus oli antanut aivan yhtä epämääräisiä merkkejä. Vaikka raskaus oli tuomittu päättymään huonosti jo alkuvaiheessa, ei se Soilea oikeastaan ollut surettanut eikä murheen alhoon syössyt. Olihan se epäonnessaankin kuitenkin osoitus siitä, että Soile vielä saattoi tulla raskaaksi ja synnyttää lisää lapsia: seikka, jota ääneen ja vielä vieraille ihmisille epäilemällä oli Mikko taas kerran osoittanut empatian ja ihmisyyden puutteensa. Nyt saattoi Soile näyttää Mikolle henkisesti pitkää nenää. ”Siitäs sait, mokomakin epäilijä! Ei ole sinun vallassasi päättää, tulenko vielä raskaaksi vai en!” uhosi Soile mielessään.

Eipä siis ihme, ettei Soile taaskaan kuukausiin osannut ajatella perheenlisäystä olevan tulossa, kun hän kolmannen kerran oli raskaana. Ehkäisyä ei pariskunta ollut harrastanut enää vuosiin, joten periaatteessa Soilen raskaaksi tulo olisi ollut mahdollista milloin tahansa. Kuukautiset kuitenkin tulivat aivan normaalisti, joten ei Soilella käynyt edes mielessä, että raskaus oli alkanut. Sitä paitsi hänellä alkoi olla jo ikääkin, joten senkään puolesta ei raskaus niin itsestään selvyys ollut.

Joulun alla alkoi Soilesta tuntua, että kyllä hän nyt taisi olla pieniin päin. Hän kertoi asiasta ensin Mikolle. Tämä kauhistui ja alkoi heti selitellä, että kyllä nyt varmaan Soile oli erehtynyt. Soile oli kuitenkin jo tehnyt raskaustestin, sellaisen apteekista ostettavan, joihin ei kuuleman mukaan ole mitään luottamista. Testi näytti positiivista tulosta ja Soile luotti siihen. Tietysti hän halusi lääkärin vielä varmistavan asian.

Niin hän sitten tilasi ajan gynekologilta, jolla aikaisemminkin oli käynyt, ja jonka hoitoon oli tyytyväinen ollut. Soile nimittäin ajatteli, että olisi hyvä olla gynekologin hoidossa, jos raskaudessa ilmenisi komplikaatioita. Nehän olivat aivan mahdollisia. Soilella oli niistä kokemusta, ja myös ikäkysymys askarrutti häntä.

Gynekologi, vähän jörö, mutta muuten miellyttävä ja asiallinen mies tutki Soilen ja totesi, että kyllä raskaus nyt oli alkanut. Se oli alkanut jo aiemmin kuin Soile oli luullutkaan. Hän oli siis tietämättään ollut raskaana jo usean viikon ajan.

Soile oli pakahtua riemusta. Nyt vihdoinkin, monen vuoden odotuksen jälkeen he saisivat toisen lapsen ja tytär pienen sisaren tai veljen. Mikko ei yhtä innostunut asiasta ollut. Monenlaiset kauhukuvat vilistivät hänen päässään ja yritti hän niitä tietysti Soilenkin päähän istuttaa.

Mutta Soile ei niistä huolinut. Hän oli raskaana! Hänestä tulisi uudestaan äiti tytölle tai pojalle! Vielä saisi hän lasta sylissään tuudittaa. Hän ei antanut Mikon negatiivisuuden tarttua itseensä, vaan nautti alkaneesta raskaudesta alusta alkaen täysin siemauksin.