Kommentoimattanyt  vielä jotenkin kykeni olemaan, mutta niin kiinnostivat kärpäsen havainnot monia, että vaikka kuinka yritti kokonaan pysyä poissa sen sivulta, oli se lähes mahdoton tehtävä. Ei se kiinnostanut, kun kärpänen jotakin myönteistä jostakin asiasta sattui sanomaan, ei toki. Mutta annas olla, jos vähänkin oli vihjausta johonkin epäkohtaan tai peräti jonkun lähimmäisen heikkoihin kohtiin, niin jopa virtasi sivulla kävijöitä.

Joku ihan rehellisesti myönsikin lukevansa kärpäsen blogia siksi, että halusi tietää, ketä kärpänen siellä tänään ruoti; josko vaikka itse sattuisi olemaan päätähtenä. Mutta useimmat väittivät, ettei heitä kiinnostanut tuon taivaallista koko roska: heitä ei noilla sivuilla nähtäisi. Tuota väitettä on kyllä vaikea uskoa; sen verran tiuhaan tahtiin sataluvut laskurissa vaihtuivat. Eikä kärpänenkään sentään ihan niin tyhmä ollut, ettei kommenttien kertomaa olisi ymmärtänyt…

Mutta vaikka kärpänen pääsääntöisesti olikin saanut kuraa niskaansa, oli toki heitäkin, jotka näkivät hiukan omaa nenäänsä pitemmälle. Aina silloin tällöin sai se luettavakseen kommentin, jossa kiiteltiin sen terävää havainnointikykyä, monipuolisuutta, jopa rohkeutta katsoa asioita useammalta kantilta. Myös sujuvaa ulosantia ja kykyä itseironiaan arvostettiin. Tuollaiset kommentit lämmittivät kärpäsen pientä hyönteisensydäntä, ja siivittivät sen virtuaalikynää yhä terävämpiin ja tarkkanäköisempiin kirjoituksiin.

Aika huvittavalta rupesi vaikuttamaan se, että vaikkei kärpänen kuulunut koko uuteen blogiyhteisöön, alkoivat sen tekemiset ja sanomiset kuitenkin kiinnostaa niin monia. Joku halusi tietää, kuinka nopeasti kärpänen paljastaa seuraavansa uuden yhteisön toimia tiiviisti. Mitä ihmeen paljastamista siinäkin oikein mahtoi olla? kyseli kärpänen mielessään. Totta Mooses niitä oli seurattava, jos niistä kerran aikoi havaintojaan kirjoitella.

Yksi taas oli kiinnostunut siitä, millaisin sanakääntein kärpänen juuri tiettyä, kyselijään itseensä liittyvää asiaa aikoi käsitellä. Tällaisesta pohdiskelusta tuli eittämättä mieleen melko nopeasti kyselijän suuri itsekeskeisyys ja esillä olemisen halu. Kärpänenhän päätti itse, mitä ja miten se aikoi kirjoittaa; ei se tarvinnut neuvoja ja ohjeita siinä asiassa. Ja jos oikein kovasti omaa asiaansa yritti esiin tupata, jätti kärpänen sen kyllä tyystin huomiotta.

Lukija itse päätelköön, mikä riivasi sellaista lukijaa ja kommentoijaa, joka ensin kommentoi ja sitten pyyteli poistamaan kommenttinsa, koska se mukamas oli aiheuttanut liian suuren kävijämäärän kommentoijan omassa blogissa. Pikkuisen kärpänen ihmetteli sitä matematiikkaa, jolla kävijöiden määrää laskettiin, kun ei se itse saanut millään laskutoimituksella aikaan sellaisia summia, joita tuo kyseinen kommentaattori ilmoitti. Mutta sehän olikin vain mitätön hyönteinen; mitäpä se olisikaan voinut ymmärtää korkeammasta matematiikasta…