Punahilkan postilaatikkoon oli saapunut viesti. Siinä nyt ei sinänsä mitään ihmeellistä ollut. Avainpyyntöjen ja flirttien lisäksi sai Punahilkka silloin tällöin ihan oikean viestinkin. Joskus se oli lyhyempi, joskus pitempi. Muutamista huomasi heti, että Punahilkan profiilia oli tutkittu sen verran, että arveltiin muutaman sanan tokaisun olevan riittävä osoitus muustakin kuin ulkonäöllisestä kiinnostuksesta. Jotkut takertuivat yhteen tiettyyn lauseeseen kuin se olisi ollut suora kutsu Punahilkan vuodetta lämmittämään. Muutamat esittelivät mieskuntoisuuttaan lausutuin ja lausumattomin sanakääntein. ”Työkalujensa” kokoa tai ulkonäköä ei kukaan sentään vielä ollut ensimmäisessä viestissä visuaalisin keinoin esitellyt.

Nyt postilaatikkoon kolahtaneessa viestissä ei sen sijaan ollut mitään moitteen sijaa. Se oli asiallinen, Punahilkan makuun jopa vähän liiankin asiallinen. Se ei ollut mikään tynkäviesti, joka juuri ja juuri olisi täyttänyt Punahilkan ensimmäiselle yhteydenotolle asettamat vaatimukset, vaan sillä oli pituuttakin kunnioitettavat kaksitoista riviä! Siinä ei myöskään oltu heti tassu ojossa pyytämässä kuvallista todistetta siitä, että Punahilkka oli ihmisen näköinen tai yleensä ihminen eikä mikään satuolento.

Viestissään kyseinen Susi kertoi olevansa valtakunnallisesti huomattavassa asemassa oleva henkilö, joka joitakin aikoja sitten kariutuneen avioliiton jälkeen oli näin etsimässä elämäänsä seuraa, ihan vakavassa mielessä. Suden työ oli vaativaa ja vastuullista ja tarvitsi tietysti vastapainokseen toimivan ja tasapainoisen parisuhteen, jossa erotiikalla olisi tärkeä osa.

Sudella oli alaikäisiä lapsia, jotka myös olisi otettava huomioon, mikäli Punahilkan ja Suden välille jotain kehittyisi. Susi oli kyllä useita vuosia Punahilkkaa nuorempi, mutta se seikka ei Suden mielestä ollut mikään kynnyskysymys. Punahilkkahan kertoi profiilissaan olevansa iästään huolimatta viriili ja intohimoinen nainen, joka hakikin itseään nuorempaa, aktiivista ja viriiliä susiseuraa.

Kaiken edellä mainitun lisäksi Suden mielestä oli hyvä asia se, ettei Punahilkka ollut mikään jahkailija, vaan kannatti nopeaa toimintaa ja ripeää asioista selvän ottoa. Sudella itselläänkään ei ollut työnsä vuoksi aikaa turhiin tuumailuihin, vaan asioitten piti selvitä nopeasti.

Tällaisia Susi tarinoi ja kertoi vielä, että Punahilkan lyhyt, mutta merkityksiä täynnä oleva profiiliteksti oli saanut Suden pysähtymään ja ottamaan yhteyttä. Edes välimatka, Susi asui pääkaupunkiseudulla, ei tässä tapauksessa haitannut, sillä niin varmalta Sudesta tuntui, että tästä jotain voisi kehittyäkin.