Jo puhelimessa mies oli ilmoittanut, että hänellä oli edellisenä viikonloppuna ollut vieraita, sivumennen sanoen joitakin kuuluisuuksia, joita hän ei minulle tarkemmin esitellyt. Minä en korvaani lotkauttanut miehen kehuskeluille eikä mieleenikään olisi tullut ryhtyä kyselemään ja utelemaan, keitä nämä ”kuuluisuudet” oikein olivat olleet. Mies saisi huomata, että minuun ei tehnyt vaikutusta sen paremmin omaisuus, josta hän myös oli muistanut useampaan kertaan mainita, kuin kuuluisa tuttavapiirikään. Jos minuun halusi tehdä vaikutuksen, oli karismaa ja viehätysvoimaa löydyttävä omasta takaa, ei tuttavuuksista tai maallisesta mammonasta.

Vieraista kertoessaan oli mies myös maininnut, että talossa oli joitakin pikkutöitä, joiden tekemiseen hän tarvitsi apua. Voisinkohan minä auttaa? Minä tietysti lupasin olla avuksi jo ihan kohteliaisuudestakin. Omakotitalossa oli aina jotakin puuhasteltavaa, ja kun mies oli viikot muualla töissä, jäivät kaikki kotityöt tietenkin viikonloppuun. Jos olisin tiennyt, millainen työleiri minua vapun vieton kylkiäisenä odotti, olisin ehkä harkinnut kaksi kertaa sanomisiani ja kukaties koko menemistä. Mutta kukapa sitä tulevaisuuteen voisi nähdä, ja jokainen mielellään tietenkin uskoo, ettei deittipalstan kautta sentään ilmaista orjatyövoimaa olla haeskelemassa.

Kun saavuimme perille, alkoivat työt kutakuinkin välittömästi. Hupaisana pikku detaljina voin mainita, että entisessä elämässäni olin lukuisia kertoja ajanut autolla tämän talon ohi. Eipä olisi silloin tullut mieleeni, että joskus käyskentelen talon tanhuvilla ja sisälläkin puuhastelen. Sillä puuhaa riitti! Kun oli asetuttu taloksi, jätti mies minut muitta mutkitta selviytymään taloudenpidosta. Minä laittelin iltapalat, siivosin keittiön ja luin tyttärelle iltasadun, kun hän kävi nukkumaan.

Vasta iltamyöhällä oli aikaa aloitella tutustuminen. Tämä mies oli koko lyhyen tuttavuutemme ajan vierastanut sitä, että olin liian ”vanha”. Muistaakseni olin häntä jokusen vuoden nuorempi, mutta hän halusi nuoren naisen. Hän antoi ymmärtää olevansa viriili ja vetreä ja kovasti naisten mieleen. Silloin minä päätin näyttää, että oli vaarallista aliarvioida minua, vaikka en iältäni ollutkaan enää mikään tyttönen.

Minun viriiliyteeni ja suorasukaisuuteeni homma sitten lopulta taisi kaatua. Mies sanoi suoraan pelkäävänsä minua, vaikka toisaalta se, että kyseenalaistin asioita enkä suostunut katselemaan häntä ylöspäin, kuten nuoret naiset olivat tehneet, kiehtoi häntä. Olin vaarallinen ja pelottava, mutta myös mielenkiintoinen ja kiehtova. Ne olivat asioita, joita mies ei päänsä sisällä saanut järjestykseen, eikä minustakaan tietysti tuntunut mukavalta kuulla, että joku mies pelkäsi minua.

Vapun tienoo saatiin jotenkin kulutettua loppuun. Töitä riitti jokaiselle päivälle. Vapun jälkeen soittelimme ja tekstailimme vielä jonkin aikaa, kunnes tarina loppui omaan mahdottomuuteensa. Tämän tuttavuuden myötä sain sentään hankittua kotini seinien kaunistukseksi pari silmää miellyttävää taulua. Alun perin niistä oli kiinnostunut mies, mutta kuinka ollakaan, minä ne ostin. Toisessa taulussa ruskea kettu kuljeskelee metsän siimeksessä, toisessa se istuu maassa apeana kipeää tassuaan varoen. Hienoja tauluja molemmat, ja eniten minua miellyttää tässä tauluasiassa se, että taulut tosiaankin koristavat minun asuntoni seiniä. Toisinkin olisi voinut olla!