Se hyöty VV:n sohaisusta taisi kuitenkin olla, että auringon ja sateen näivettämät kirjoittajat tarttuivat nyt virtuaalikyniinsä ja alkoivat postailla aivan uuteen tahtiin. Postailun aloitti pääadmin. Hän ei viitannut enää tavullakaan käytyyn sanaharkkaan, vaan tarjosi katraalleen silmäniloa videotallenteen muodossa. Kärpänen ei linkkiä auki klikannut, mutta kommenteista päätellen varsinkin naisväki haukkoi ja pidätteli suorastaan henkeään.

Vielä samana iltana piipahti postaamaan toinenkin admin. Hän oli käynyt myös marjastamassa ja esitteli nyt saatua saalista. Komeita olivat marjat. Jotenkin tuli Kärpäselle aihevalinnasta mielleyhtymä, että admin tällä kuvalla halusi osoittaa, että ihan oikeasti useimpien aika tähän aikaan kesästä kului juuri marjamättäitten tarkastelussa.

Mutta oli postauksessa toinenkin aihe. Taivaalle kannatti nyt jokaisen kynnelle kykenevän kurkistella ahkerasti. Siellä se paistoi, täysikuu. Tätä ihmettä palattiin kirjoituksin ja kommentein päivittelemään vielä parissa myöhemmässäkin postauksessa.

Ei Kärpänen mitenkään kuuta, varsinkaan täyttä sellaista, väheksy, päinvastoin, mutta tuntui kyllä siltä, että vähempikin asiasta innostuminen olisi riittänyt. Toisaalta taas, jos aiheista on pulaa, on vähäisinkin aihe kaluttava sitten lähes puhki. Sillä tavalla siitä saa ainesta monen päivän postauksiin, ja taas tilastot kaunistuvat (Kärpäsen huom!).

Kuuhulluttelun välissä ennätettiin seurailla muitakin luonnon ihmeitä ja antimia. Joku ajatteli löytävänsä kai aarteen sateenkaaren päästä, toinen ihmetteli ja esitteli sateisen kesän suuriksi kasvattamia marjoja. Tietysti myös pieniä arvuutteluja heitettiin sekaan, ja vielä kirjoiteltiin muutamasta sekalaisesta aiheesta.

Kaiken kaikkiaan ei voi oikein välttyä ajatukselta, että varsinkin sivuadmin oli sittenkin kaikista vakuutteluistaan huolimatta ottanut hiukan nokkiinsa VV:n arvostelusta. Miten hän muuten olisi pitkän hiljaiselon jälkeen aktivoitunut muutaman päivän sisään postaamaan peräti neljästi ja vielä kommentit päälle.

Nyt hänellä tuntui olevan kova tarve osoittaa, että arvosteluun ei ollut minkäänlaista aihetta.
Olisiko ollut viisaampaa ja ennen kaikkea uskottavampaa antaa arvostelun valua kuin veden hanhen selästä, ja sitten hiljalleen lisätä omaa panostaan, jos kerran sanomista oli. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten sivuadmin tästä eteenpäin jatkaisi. Jatkuuko sama innostunut ja muita innostava kirjoittelu, vai onko kyseessä vain ohimenevä ilmiö.