Mutta siitä mun viikonlopustahan mun piti kirijottaa! Tuli vaan tuoki asia ny mieleen, ku se kumminki aika läheltä liipasoo. Kyllä varmaan jokahisella on, jos ei ny omakohtasia kokemuksia asiasta, niin ainaki tuttavapiirissä joku samantyyppinen tapaus. Ne on varottavia esimerkkiä, mutta eihän ihiminen oikeen mitään taho esimerkistä oppia. Kantapään kautta pitää kaikki mennä eikä useimmat kai usko sittekään.

Mää oon kyllä oppinu, ja nymmää nautinki elämästäni vapaana ja itellisenä ihimisenä. Vaikka emmää sitä väitä, että elämä näinkään mitään pelekkää päivänpaistetta ja ruusuilla rilluttelemista olis. Kyllä tähänki mahtuu ne omat sajepäiväsä, jollon tuntuu, että ois mukavaa, ku ois joku tuossa olemassa. Mutta ne menöö äkkiä ohi! Mää oon kumminki vapaa tekemään mitä tahon enkä oo tekemisistäni vastuussa muille ku itelleni. Se tuntuu melekosen mukavalta jo aatoksenaki, saati sitte käytännössä.

Kummää pääsin rillauspaikkaan, oli siellä talonväki päiväunilla. No, kyllähän sitä elämästä saa muutki nauttia, ku minä. Nuoren väen oli puhe tulla sinne kans. PY nimittäin halus mennä virveliä heittelemään. Niijen tulo meni myöhään, ku talosta ei lähetäkään niin ku torpasta. Piti nostaa perunat mukaan, ehtiä kanat ja vielä niijen munatki.

Kanat on nimittäin vähä villiintyny, ku ne on saanu olla ja liikkua vapaasti. Ne ei enää taho munia pesiin, paitsi Kerttu, mun kana, joka on kuuliaista lajia. Munia löytyy millon mistäki puskasta ja pensaasta, eikä ne kaikki varmasti ees löyvy. Olipa yks, oliko se Fribunen, pykänny munan keskelle pihaa ihan tytön silimien alla.

Ku kanvarmarien tulo rupes viipymään, laittelin mää kaiken muun mahollisen jo niin valamiiks, ku kykenin. Kalat, kirijolohet mää suolasin rillausta varte. Sitte tein salaatin, joka yleensä mulla on aina melekeen samanlainen, mutta ei syöjät vielä oo sanonu siihen kyllästyneesä. Salaatin kokoonpano riippuu aina vähä siitäki, mitä tarvikkeita kaapissa sattuu olemaan. Jos joku mukamas oleellinen asia puuttuu, niin mää pistän muita sitte vähä enemmän sen tilalle.

Mää oon monta kertaa kuullu, että pekonin sisään käärityt, rillatut herkkusienet ois hyviä. Ny sattu herkkusieniäki olemaan. Määhän en pekonia syö, mutta omat sieneni mää kääräsin kylymäsavustetun kirijolohisiivun sisään. Sitte oli vielä maissia ja tuoreita sipulia rilliin heitettäväks. Ja sitruunakastiketta kalan kans.

Ku perunantuojat viimen tuli, mää pesasin perunat ja pistin ne kiehumaan. Kyllä lähti kuoret hyvin, ku oli justiin maasta nostettuja perunoita. Ei niitä tarvinnu palijo muuta ku vilikasta, niin puhtaita olivat. Ja miten nättiä ne oli! Ei ollu rupia eikä koloja, ja aika isojaki jo olivat. Kyllä niitä kelepas keitellä ja syyvä.

PY: llä on maassaan kasvamassa mangoldia. Se on mulle ihan uus tuttavuus. Vikistä mää luin, että sen toinen nimi on lehtijuurikas. Se on kaksvuotinen, juurikkaan sukunen kasvi. Se sisältää palijo biotiinia, C- ja A-vitamiinia, magnesiumia ja kalsiumia. Siinä on palijo nitraattia, niin ku pinaatissaki, eikä sitä saa antaa pikkulapsille. Aikuistenkaan ei kannata syyvä sitä ku pari kertaa viikossa just tuon nitraatin tähe. Käytetään pinaatin tapaan.

Varmarit toi mukanaan mangoldin lehtiä. Ne keitettiin palasteltuina voissa, lisättiin sipulinvarret, jotka mää olin säästäny, heitettiin sekaan suolaa ja ruokakermaa, ku ei oikeaa kermaa sattunu olemaan ja lopuks soseutettiin sauvasekottimella. Siitä tuli tummanvihireää mössöä, mutta se oli kyllä hyvää perunan ja kalan kans.

Ku ilima oli niin ihana, niin mää päätin, että syyvään ulukona. Talossa on iso terassi ja siellä iso pöytä. Mää levitin kaks valakosta pöytäliinaa pöyvälle, ku se oli vähä kulahtanu ulukona sateessa oltuaan. Jaa, että miks kaks liinaa? No, siks, ku liinat oli pienemmälle pöyvälle tarkotettuja. Yks ei ois riittäny peittämään koko pöytää. Liinat ei ollu keskenään samanlaisia, mutta se ei mitään haitannu. Ne ajo hyvin asiasa, ja pöyvästä tuli oikeen juhulavan näkönen.

Kyllä oli mukava asettua syömään, ku pöytä oli katettu ja kaikki ruuat kannettu siihen syöjiä oottamaan. Rilliherkut otettiin suoraan rillistä, ku seki oli siinä ihan vieressä. Kaikista parasta oli tietysti se, että syöjiä oli monta ja kaikki söi hyvällä ruokahalulla ja ruokaa kiitellen. Ja jokainen oli jollaki tavalla osallistunu ruuan valamistamiseen ja pöyvän kattamiseen.