Tässä vaiheessa taisi postaaja olla jo varsin tyytyväinen mielimusiikkinsa kertoneitten määrään, sillä hän alkoi kiitellä kommentoijia. Toki sai sanottavansa vieläkin ilmaista. Ei tämä kiittely sitä tosiaankaan tarkoittanut, että nyt ei listalle enää mahtuisi. Mukavaa oli TiHe: n mielestä myös se, että muutkin kuin lintukotolaiset sanoivat mielipiteensä.

Oliko postaajalla kuka ties postausta kirjoittaessaan ollut mielessä kuitenkin kokonaan toinen asia? Se tulee ainakin Kärpäselle väistämättä mieleen, kun lukee kommenttia eteenpäin. Hän nimittäin sanoi, että hänestä olisi mukavaa kuunnella tuota monipuolista musiikkia yhdessä toisten kanssa. Missäpä siihen parempi tilaisuus olisi kuin yhteisissä ”kokoontumisajoissa” jossakin sopivaksi katsotussa paikassa. Edellisestä kokoontumisesta, johon postaaja itsekin oli osallistunut, oli jäänyt ainakin hänelle itselleen mukavat muistot.

Edessä oleva talvi tietenkin rajoitti yhteisiä kokoontumisia. Useimmille sopivaa paikkaa voisi olla hankala löytää. Itseään ei postaaja myöskään katsonut kykeneväksi moiseen vaativaan järjestelytehtävään, mutta osallistuminen olisi varmaa, jos tapaaminen vain järjestettäisiin. Miten olisi? Löytyisikö porukasta halukasta puuhaajaa? Tämä voisi olla mies tahi nainen, mutta jotta alkuun päästäisiin, niin heitti TiHe kehiin VRK: n nimen.

Kumma kyllä kukaan VRK: ä lukuun ottamatta ei tarttunut TiHe: n aiheeseen. Eikö muita sitten tapaaminen kiinnostanut, vai missä lie syy? Myöskään VRK ei vaikuttanut ehdotetusta "järjestysmies” roolistaan kovin otetulta. Tyyliin ”saattaisihan tuota harkita” hän kiitteli TiHe: ä tämän antamasta vinkistä.

Mielimusiikin lista sen sijaan piteni pitenemistään, kun myöhäisheränneetkin tulivat ulos koloistaan. Joku ihmetteli sitä, miksi lempimusiikki oli aina sitä vanhempaa tavaraa, vaikka toki näistä nykyajan lauluistakin silloin tällöin suosikkeja löytyi. UPK: lla oli vastaus tähänkin ihmettelyyn. Sen lisäksi hän listasi vielä monta muuta uutta ja vanhempaa suosikkiaan. Kaikki tuntuivat UPK: n mielestä olevan ”aivan mahtavia” esityksiä.

Myös AMP avasi musiikillisia mieltymyksiään muille lukijoille. Hänen listaltaan löytyi monenlaista tavaraa, niin koti- kuin ulkomaisiltakin esiintyjiltä. Luettuaan AMP: n listauksen, havahtui UPK vielä huomaamaan, että kas, kas, hänhän piti myös juuri noista samoista rallatuksista. AVK heräsi myös. Hän se ei voinut sietää yhtä oikein nimeltä mainittua kappaletta, joka taas lukeutui AMP: n suosikkeihin. AMP kuitenkin puolusti suosikkiaan vielä yhden kommentin verran, ja eipä se mitään olisi ollutkaan, ellei VRK olisi sitä viimeistä sanaansa sanonut tähänkin asiaan.

Kun lempilaulut oli saatu laulaa luriteltua, alkoivat pikkuyhteisössä puhallella muutoksen tuulet. Itse PA oli kyllästynyt jakelemaan muille kirjoittajille melko köykäisiltä tuntuvia kannan ottoja, joita saattoi laittaa nimettömänä ja muuten kommentoimatta. Nyt hän ehdotti, että ne joutaisi vaihtaa paremmin nykyaikaa vastaaviksi. Ja koska kyseessä oli demokraattinen yhteisö, asiaa tietysti piti kysyä kaikilta.

Mitään ei kuitenkaan tehtäisi, jos poikkipuolisia ajatuksia ilmaantuisi. Tarjolle PA  oli asettanut kolme uutta vaihtoehtoa, mutta se ei tarkoittanut sitä, että ne ilman muuta pitäisi hyväksyä. Jokainen saisi nyt ehdottaa myös omia suosikkejaan. Niistä sitten äänestettäisiin ja valittaisiin eniten ääniä saaneet uusiksi ”toiminnoiksi”.

Ensinnä sanoi mielipiteensä TiHe. Hänelle kelpasivat vallan mainiosti PA: n ehdottamat lausahdukset. Ei muuta kuin vaihtamaan! Samaa mieltä olivat sitten niin VL, guru kuin myös AVK, joka kuitenkin halusi miettiä sitä, mahtoiko vanhoista lausumista kolmas enää edes päteä yhteisön jäseniin. Lisäksi häntä kiinnosti kovin tilastotieto siitä, kuka oli mahtanut saada vanhan järjestelmän aikaan eniten rastituksia mihinkin kohtaan. Olisihan vallan hauskaa tietää, ketä eniten oli pussailtu tai vongattu. Sellaisia tietoja ei mihinkään tilastoon kuitenkaan ollut kirjattu, joten AVK joutui nyt tyytymään ”eiootaan”.

Myös KHÄ sanoi sanasen asiasta. Hänenkin mielestään olivat vanhat aikansa eläneitä. Päivitys oli tarpeen. Mutta eikö voitaisi ajatella, että otettaisiin joukkoon yksi hieman kriittisempi ilmaisu, kun kaikki muut olivat niin kesyjä.

VRK: llä oli aivan oma innovaationsa tähänkin asiaan. Siitä taas nähtiin, miten se oma suu on aina lähempänä kuin kontin suu. Tosin hän yritti omaa kehuaan hiukan lieventää luettelemalla muutaman muunkin varteenotettavan vaihtoehdon. Hameväkeä VRK: n ehdotus hymyilytti (KHÄ), nauratti (AVK) ja hekotutti (PA), mutta ei sitten johtanut sen kummempiin muutoksiin lausevalikoimissa.

KHÄ: n ehdotus, jossa hän toivoi yhdeksi vaihtoehdoksi jotakin hiukan ärhäkämpää sanomistapaa, kirvoitti pienen sanaharkan? PA: n ja KHÄ: n välille. PA: n mielestä nimettömänä ”haukkuminen” ei ollut reilua. Kehut sen sijaan saattoi sanoa anonyymistikin. Halusiko KHÄ muka olla tuollainen anonyymi ärsyyntyjä? Ei kai!

Oliko KHÄ nyt mahtanut käsittää PA: n kommentin jotenkin nurinkurisesti, kun hän palasi vastaamaan PA: lle varsin kipakoin äänenpainoin käyttäen kommentissaan sanaa, jota lintukodon keskinäisessä ”hyvä veli/hyvä sisko” liirumlaarumissa hyvin harvoin, jos koskaan käytettiin. Myös PA palasi asiaa ihmettelemään ns. huuli pyöreänä, sillä ei hän ainakaan mitään vakavaa ollut lausahduksellaan tarkoittanut. Oliko KHÄ nyt vetänyt herneen nenäänsä ihan olemattomasta? Siihen ei vastausta saatu, sillä KHÄ ei koskaan kommenttiin vastannut juuta, ei jaata.

Ylipäätään ottaen PA: n ehdotukset saivat kaikilta kannatusta. Vain muutama uusi ehdotus tuli. Lettuilijalle oli periaatteessa sama, mitä sanoja laitettiin, kun ei juuri koskaan itse käyttänyt niitä. Myös vanhat olivat tuntuneet hänen kohdallaan jokseenkin tarpeettomilta, kun ei kukaan ollut halunnut häneltä sen enempää pusuja kuin muutakaan intiimiä kanssakäymistä. Mutta voisiko tuon negatiivisen mielipiteen ilmoittaa jotenkin pehmeämmin?

Niin sitten saatiin pitkän pohdinnan tuloksena aikaan kolme uutta lausahdusta, joita nyt saattoi käyttää anonyymin mielipiteen esittämiseen niin halutessaan. Kaikki olivat ilmeisesti tyytyväisiä,  ja PA vallanhaltijana sanoi viimeisen sanan. Demokratia oli taas toteutunut, ja sehän on tärkeintä.