Salomon ja Salomo juhulii tänään nimipäiviään.

Salomo on heprealaisperäinen miehen etunimi, joka esiintyy myös muodossa Salomon. Nimi johtuu heprean rauhaa tarkoittavasta sanasta, ja sen on tehnyt tunnetuksi muinaisen Israelin kuningas Salomo (Salomon), Daavidin poika ja seuraaja, jonka hallituskaudesta kerrotaan Raamatun ensimmäisessä Kuningasten kirjassa (Wikipedia).

Helluntaitaki tänään vietetään.

Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu kristillinen juhlapäivä. Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen. Läntisten kirkkojen pääsiäissäännön mukaan helluntai on aikaisintaan 10. toukokuuta (kuten vuosina 1818 ja 2285) ja viimeistään 13. kesäkuuta (kuten 1943 ja 2038).

Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’; nykyruotsiksi helluntai on pingst. Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä. Koska se sattuu aina sunnuntaiksi, se ei useimmilla työpaikoilla vaikuta työaikajärjestelyihin, mutta kaupat pidetään silloin eräin poikkeuksin lakisääteisesti kiinni.

Entisajan nuoriso lauloi, leikki ja tanssi helluntain aikaan. Parisuhdetta kesäksi etsivien parissa pidettiin otollisena, että heila löytyi helluntaihin mennessä. ”Jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä.” Helluntaisunnuntaita edeltävänä lauantaina on Etelä- ja Lounais-Suomessa poltettu helavalkeita. Kuuluisin kansanperinteen kevätjuhla on Sääksmäen Ritvalan helkajuhla.

Helkajuhlassa neidot kulkevat kylän teitä laulaen kalevalamittaisia lauluja, helkavirsiä. Yksi juhlan osa oli helluntaisauna. Koivun lehdet ovat tulleet esiin ja uusilla vastoilla voi vihtoa. ”Helluntaina, lauantaina, uusi vihta vihdotaan.” Saunominen oli myös naimaonnen nostattamissauna, puhutaan lemmensaunasta eli neidiskylvyistä. Neito kylvetään ja lemmennostosanat kuuluivat: ”Nouse lempi liehumahan, kunnia kapuamahan.” Pohjoisessa naimattomat tytöt saattoivat sanoa: ”En joutunut joululle, enkä päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille.” Voitiin myös kehaista: ”Heilani on kuin helluntai”.

Lähde: Wikipedia

Muhun ei helluntain viettäminen oo vaikuttanu mitenkään. En ees kunnolla muistanu, että se on nyt. Alamanakasta huomasin vasta. Joskus ennen seittemänkymmentä lukua helluntai oli täällä Suomessaki kakspäivänen kirkollinen juhula. Pyhänä oli 1. helluntaipäivä ja maanantaina 2. helluntaipäivä. Sitte se tietenki työmarkkinoijen painostuksesta muutettiin semmoseks, että oli helluntain valamistuspäivä eli lauantai ja pyhänä oli varsinainen helluntai. Mutta siinä oli vissiin liikaa juhulimista, ku jossakin vaiheessa helluntai kuivu yhteen päivään.

Se ei mua mitenkään liikuta, mutta on jännä huomata, että esimerkiks monissa katolisissa maissa helluntai on aina vaan se maanantai, elikkä ne saa siinä yhen ylimääräsen vapaapäivän. Luulis, että Suomen talouselämä olis hyvässä jamassa, ku kaikki ylimääräset vapaapäivät on nyhetty pois, mutta eipä tunnu olevan.

Mää olin kumminki tytön luona yötä, ku se anto mun nukkua sängyssä. Nytpä huomas seki, minkälainen narisija se ilimapatja oikeen on. Huonosti me nukuttiin molemmat. Mun pakotti olokapäätä, eikä uni tullu, ennen ku olin ottanu kahenlaista roppia, joita tyttö kollas laatikoistaan mulle keskellä yötä.

Aamulla sitte jo aikasin lähin ajelemaan kotiin päin. Oli mukava ajella, ku ei ollu palijo liikennettä. Mää päästelin moottoritiellä väliin sataanelijääkymppiäki. Mulla oli auto täynnä tavaraa, ku olin ottanu roskalavalta nelijä hyväkuntosta tuolia. Tytön asunnon lähellä on semmonen lava, johon ihimiset vie kaikenlaista hyväkuntosta tavaraa, enimmäkseen huonekaluja. Nyt siellä oli nuo tuolit. Ois niihin ollu pöytäki, mutta se oli vähä rikki, eikä mulla ollu pöyvän tarvesta, niin että sitä en ottanu. Ei se ois tainnu mahtua mun koslaankaan.

Tyttö löysi hyvän korkean ja kapean hyllyn itelleen. Siihen se sai nyt laitettua kukkasa, jotka tähän asti on olleet ruokapöyvän täytteenä. Lavalla oli hyvä runkopatjasänkyki. Harmitti ihan, ku siellä se kastu sateessa. Ihimiset ei viiti viijä tavaroitaan kierrätyskeskukseen, joka seki on lähellä. Ne öösätään vaan roskalavalle ja siitä ne joutuu kaatopaikalle. Mää nään aina ihan punasta tuommosen tuhulauksen äärellä, mutta kaikkia käyttökeleposia tavaroita ei voi ottaa. Sinne ne on jätettävä pilaantumaan, vaikka kuinka harmittas.

Meillä oli eilen oikeen mukavaa tytön kans. Ensin kateltiin kaikki tavarat, mitkä mää sille vein. Siinä oli sen omia kesävaatteita ja sitte semmosia, joita mää oon löytäny sille reissuiltani. Kaikki kelepas. Sen varkut oli menny rikki, ja sen ois pitäny ostaa uuvet. Nymmää vein sille kahet hyväkuntoset, ohuet varkut, ja kyllä se oli tyytyväinen. Palijo muitaki kivoja kesävaatteita mulla oli sille. Se ku on semmonen lanka, niin kaikki vaatteet näyttää hyviltä sen päällä. Eikä aina tartte olla uutta. Käytetty hyväkuntonen kelepaa sille hyvin, niin ku mulleki.

Sitte lähettiin sen vilijelypalstaa kahtomaan. Mää vein sille hyvää kompostimultaa, jota mun matoset on tuottanu matovaariossa. Mullan se kylyvi kasvimaalle. Sillä oli komea maa. Oli monenlaisia kasveja ja kaikki oli alakanu kasvaa hyvin. Tilanki se on käyttäny tosi tarkasti. Voi olla vähä liianki tiheässä kasvit, mutta ku tila on pieni ja kasvatettavaa palijo, niin pakko on laittaa tiheään.

Siellä näki kyllä monenlaisia vilijelyvirityksiä. Jotku oli kaivanu kauhean suuret ojat penkkien väliin. En oikeen ymmärrä, mihin semmonen perustuu. Tila menöö hukkaan ja vesiki valuu penkkien päältä alas ku hanhen selästä. Mutta jokahinen saa tietenki tehä niin ku tahtoo, ei se mulle kuulu. Mutta huvitti vaan vähä.

Harmillista on seki, että ku palstat arvottiin halukkaijen kesken, koska halukkaita oli enemmän ku palstoja, niin nyt oli vielä monta länttiä aivan tyhyjänä ja tyhyjäks varmasti jäävätki. Mun mielestä ne pitäs tarkistaa uuvestaan ja antaa käyttämättömät niille, jotka jäi ny iliman. Mutta ei sekään asia mulle kuulu. Näin sivusta vaan on heleppo viisastella.

Illalla kateltiin tytön kans vielä yks elokuva. Se oli kotimainen 2006 valamistunu ”Musta jää”. Mää en oo sitä nähäny ennen. Se oli ihan hyvä kuva. Outi Mäenpää siinä oli pääroolissa, ja se sopii kyllä hyvin semmosiin juonittelevan naikkosen osiin. Elokuvan jäläkeen oltiin valamiita orrelle, ja mää pääsin sänkyyn: hip, hei ja hurraa!