Ny kummää sain tuon Leenan jaarituksen loppuun, niin aattelin näin YK:n päivän kunniaks postailla vähä muitaki asioita. Meinaan, että jos alottelisin uuven tarinan vasta sitte, ku taas oon turvallisesti kotona oman läppärin ääressä. Ku ei se niin heleppoa oo vieraalta koneelta näitä päivityksiä tehä.

Mää nimittäin oon semmonen ihiminen, että haluan aina ensin, vahingosta viisastuneena, kirijottaa postauksen Worldiin ja sitte vasta siirrän sen plokiin. Se on sillä lailla mun mielestä selevempää ja turvallisempaaki ainaki jos meinaan, että kirijotukset jossakin on tallessa. Ku mulla ei oo oma kone käytössä, mää jouvun kirijottamaan jorinat ensin s-postiin, jossa ne sitte on tallessa niin kauan, että pääsen siirtämään ne omiin tievostoihini.

Niin, mää oon ny reissussa. Kylläki viimestä päivää, mutta joka tapauksessa. Mää lähin tyttöä ja PY:ää kahtomaan tänne maalimalle. Hyvin ne täällä pärijää, niin ettei mun sen takia ois tänne tarvinnu tulla, mutta on se mukava niitä nähä pitkästä aikaa.

Lentomatka oli rasittava, ku ei tänne oo suoraa lentoa. Yhessä isossa pääkaupungissa piti ootella seittemän tuntia jatkolentoa. Siellä mää meinasin tulla pitkiin täihin, mutta päästiinhän sitä viimen jatkamaan matkaa.

Sitte PY sano, että junalla ois voinu hyvin tulla loppumatkan. Juna-asema on kuulemma ihan lentoaseman yhteyvessä. Mutta enpä mää sillon sitä tienny, ku tyttö oli jo varotellu, että parempi tulla vaan lentämällä. Ite oli joskus tullu lopun matkaa junalla ja joutunu kulukemaan pitkän matkan juna-asemalle. Mutta se oli ilimeisesti tullu toiselle kentälle, ku niitä tässä isossa kaupungissa on ihan kaksittain.

Tyttö oli sitte vastassa täällä päässä, ja tää oliki ihan ihimisen kokonen lentokenttä. Vähä niin ku Suomessa. Pimeässä tultiin ensin junalla kaupunkiin ja sitte käveltiin tänne kämpille. Lähtiissä sato Suomessa räntää, niin että ihan kiva oli tulla tänne, kun lämmintä oli likemmäs kakskymmentä astetta.

Seuraavana päivänä oli vielä lämpösempää, tais olla ihan kakskymmentäviis astetta, ja aurinko tietenki paisto mukavasti. Aamulla käytiin tytön kans ensin leipomossa hakemassa tuoretta leipää. Mää olin tietenki taas ku Liisa ihimemaassa. Kaikki oli uutta ja erilaista, ja semmosesta mää aina tykkään. Emmää niinkään kaipaa mitään hienoja nähtävyyksiä, vaan se erilaisuus mua kiehtoo. Ettei oo samanlaista ku kotinurkilla.

Meijät oli kututtu koko päiväks kylään PY:n vanhempien luokse läheiseen pikkukaupunkiin. Ruokaa oli tarijolla oikeen kahteen otteeseen. Ensin tarijottiin alakupalat. Ne oli avokadon puolikkaat sitruunamehulla höystettynä. Sitte syötiin pääruoka. Se oli simpukoita ja jotain perunapalleroita. Ensin mää vähä vierastin niitä simpukoita, mutta loppujen lopuks ne oliki oikeen hyviä, ja mää söin niitä ison satsin, ku eihän siinä yhessä simpukassa oo oikeen mitään syömistä. Perunapallerot tais olla siinä ihan sivuseikka.

Simpukoijen jäläkeen syötiin salaattia ja juustoa ja leipää. Täällä voi salaatti näköjään olla pelekkää vihireää salaattia ja kastike on siinä melekeenpä tärkeämpi osa. Vielä oli jäläkiruuan vuoro. Se oli vadelmapiirakka. Kahavia sai sen kans, jos halus. Talossa oli kolomella ihimisellä ollu syntymäpäivä äskettäin ja sen takia oli vähä juhulavampaa vissiin.
Aika kauan syötiin, mutta niinhän täällä on tapa. Illalla vielä ennen poislähtöä syötiin suolaheinäkeittoa ja vohveleita. Kyllä oli melekosen tykky olo, ku kämpälle vääntäyty.

Seuraava päivä oli sateinen, ja sillon me vaan tutustuttiin vähä kaupunkiin. Kenkäni mää kyllä sain litimäriks, vaikka olin tytölle sanonu, etten astu lätäköihin. Mutta vaikea niitä oli välttää, ku sato aivan kaatamalla.

Sitte oli taas hyvä päivä. Käytiin vähä kaupungilla ja syönnin jäläkeen piti jäähä oottelemaan asentajaa, jonka oli määrä asentaa kämppään internettiyhteys. Se tuli puoli tuntia myöhässä eikä loppujen lopuks saanu mitään aikaan, ku ei löytäny tarvittavia yhteyksiä. Se istu täällä puhelin kourassa kaks tuntia ja lopputulos oli se, että yhteyttä otetaan myöhemmin.

Sen jäläkeen me päästiin ulos. Oli hyvä keli. Tyttö ja PY oli menossa tanssitunnille ja mää lähin kävelemään sinne kans. Tullessani toin niijen vihanneskassin ja opettelin kulukemaan itekseni ratikalla. Tarkastajaki sattu käymään, mutta mullahan oli lippu kunnossa ja leimattu. Täällä on tosi selekeä ja heleppo julukinen liikenne. Ei oo vaikeuksia selevitä paikasta toiseen junalla, pussilla, metrolla tai ratikalla, jos ei viiti kävellä. Sama lippu kelepaa jokahiseen värkkiin.

Seuraava päivä se vasta ihana oliki. Me mentiin piknikille yhteen keskiaikaseen kylään, jota sanotaan yheks tämän maan kauneimmista kylistä. Kyllä se oliki hieno. Ihan saatto kuulla historian lehtien havisevan joka nurkalla. Oli mukava syyvä eväitä luonnon helemassa, ku aurinko paisto siniseltä taivaalta ja lämpötila oli ihan hellelukemissa.

Mää, joka aina oon työntämässä pukstaaviani jokaseen paperipalaan, aattelin laittaa kylän kirkossa nimeni vieraskirijaan, ku kerran ihan Suomesta asti oon täällä käymässä. Ennekö tyttö ehti hätiin, olin mää jo nimeni vetässy siihen vihkoon, joka siinä oli esillä. Sitte selevis, että se oliki tarkotettu rukouspyynnöille. No, nimi oli siinä ja sillä hyvä. Maan nimi vielä perässä varmemmaks vakkuuveks. Tyttöä huvitti, että mahtaa pyyntöjen lukija olla vähä ihimeissään tuollaisesta esirukouspyynnöstä. Mutta jos oikeen nokkela ihiminen sattuu lukijaks, niin se kääntää asian niin, että tämän niminen henkilö pyytää siunausta Suomelle. Eikähän se siinä ihan väärässä oliskaan.

Illalla mentiin vielä konserttiin. Se oli kyllä aika kova pala. Se oli jatsia, ja ensin mun tuli mieleen, että se oli prokressiivista, mutta kyllä se paremminki oli akressiivista. Meteli oli ihan valtava, eikä se ollu ollenkaan semmosta jatsia, ku mää olisin tykänny. Lähettiin kesken pois ja lähti sieltä moni muukin.

Sitte taas oli vähä huonompaa ilimaa tarijolla seuraavana päivänä. Kastumata kyllä päästiin vanhaan kaupunkiin ja ajettiin pikkusella ratikantapasella ylös korkealle mäelle. Siellä oli komea pasilika, joka oli rakennettu kiitokseks Neitsyt Marialle, ku se oli pelastanu kaupungin ruton kourista. Se oli kyllä hieno sisältä, mutta mun mielestä vähä liianki pramea. Kauneinta siinä oli lattia. Se oli tehty pienistä mosaiikinpalasista ja säilyny tosi hyvin. Lisäks se oli kulunu muhkuraiseks ja epätasaseks. Tuli ihan mieleen ne tuhannet ja tuhannet jalakaparit, jotka sitä lattiaa on tallannu. Ja mikä työ on ollu tehä se niistä pikkuruisista palasista.

Toinen tuon päivän kohokohta oli se, ku mentiin sellaista käytävää pitkin talon läpi kadulta toiselle. Se oli jännää. Siellä on ollu hyvä eksyttää takaa-ajajat sokkeloihin. Talossa asuttiin, ja se oli tavallaan niin ku niijen asukkaijen sisäpiha, mutta se oli kokonaan katettu, ku se oli vähä niin ku salakäytävä.

Sitte lähettiin kotiin päin. Käytiin vielä kaupassa hakemassa ruokaa ja juustoja tuliaisiks. Mua ei kyllä tuollaiset isot ostoskeskukset houkuta sitte yhtään. Se ihimisten ja tavaroitten palijous ahistaa. Kotona vielä laitettiin ruokaa ja syötiin kotosasti kaikki kolome yhessä. Sitte oliki valamis petiin.

Tänään käytiin sitte isossa puistossa, jossa oli eläintarha. Näin kirahvin, apinoita, mangusteja, jonku piikikkään sian, seeproja, pelikaaneja, falamingoja ja vielä mota muutaki elukkaa. Puisto oli iso ja hieno ja rakennettu joskus 1800-luvulla kaupunkilaisten iloks. Kelepas siellä käyskennellä ja istuskella penkillä aurinkoa ottamassa.

Ku sitte tultiin kotiin, oliki ikävä yllätys eessä. Kämpän ovea ei saanu auki ei sitte millään. Se oli kuulemma reistannu ennenki, mutta aina kumminki auennu. Ei auttanu, ku soittaa PY: lle, joka ensin anto neuvoja puhelimessa, mutta eihän ne potkimiset ja hakkaamiset mitään auttaneet.

Sitte PY tuli työkalujen kans, ja ku se aikasa väänsi ja käänsi, potki, hakkas ja ruuvas, niin yks kaks ovi aukes ja päästiin sisään. Harvon on sisälle pääsy tuntunu niin mukavalta, ku sillon. Tyttö lähti sitte kielikurssuille ja PY soittoharijotuksiin. Määki tästä kohta lähen. On taas konsertti tievossa. Toivottavasti ny on vähä enemmän ihimiselle sopivaa musiikkia.

Aamulla aikasin lähen junalla lentokentälle, ja iltapäivällä oon Suomessa. Täytyy ny yrittää sopeutua aatokseen, että siellä kotona on pikkusen kylymempi ku täällä. Kaikenlaista kivaa on mulla kyllä tievossa vielä ennen ku omalle orrelle lopulta nousen. Ja mukavaa on olu tähänki asti, tosi mukavaa!