Niin taas alkoi innokas s-postinvaihto suden ja Punahilkan välillä. Eräänä tammikuisena viikonloppuna oli Punahilkalla koulutusta siellä päin, missä susi asui. Kuinka ollakaan alkoi susi taas puhua tapaamisesta. Punahilkalle se kyllä olisi myös sopinut, sillä olihan koulutuspaikka jo melkein puolivälissä matkalla suden pesään.

Koko perjantai-ilta viestiteltiin ahkerasti. Välillä kävi Punahilkka lataamassa autonsa akkua, se kun oli kovilla pakkasilla tullut tiensä päähän. Sudellakin oli taas pentu vieraana, mutta näytti siltä, että tämä lähtisi emonsa luo jo lauantaina varhain, jolloin Punahilkka voisi suoraan koulutuksestaan ajella suden luo. Mitä pidemmälle ilta taas eteni, sitä epävarmemmiksi kävivät suden viestit. Lopulta näytti kuitenkin siltä, että tapaaminen onnistuisi.

Aamulla pakkasen paukkuessa lähes kolmessakymmenessä asteessa ajeli Punahilkka autollaan koulutukseen. Päivä kului joutuisasti, ja oppia tarttui tai oli tarttuvinaan Punahilkan päähän. Kun iltapäivä alkoi, kysäisi Punahilkka tekstarilla, millainen mahtoi suden tilanne olla. Kääntäisikö Punahilkka koulutuspäivän päättyessä autonsa nokan kohti suden pesää, vai suuntaisiko hän kotiin viettämään yksinäistä lauantai-iltaa.

Suuri oli Punahilkan tyrmistys, kun susi vastasi, että tapaaminen ei tälläkään kertaa onnistuisi pennun takia. Suuri oli  tyrmistys ja paha mieli, mutta mikäs auttoi. Koulutuspäivä oli käytävä loppuun, vaikka mieli olisi tehnyt itkeä tirauttaa muutama pettymyksen kyynel. Kun koulutus sitten loppui, lähti Punahilkka kotiin, sinne tultuaan suri ensin vähän aikaa epäonneaan, mutta sitten päätti hän ryhdistäytyä, tarttui imuriin ja siivosi kodin viikonloppukuntoon.

Heti tuntui paremmalta. Suden petturuus oli niin monta kertaa jo tullut toteen näytetyksi, ettei mokoman petturisuden takia kannattanut enempää energiaa tuhlata. Susi ei Punahilkkaa halunnut tavata; se oli päivän selvää. Tai ehkä halusikin, mutta syystä tai toisesta ei uskaltanut. Punahilkka ei aikonut ryhtyä kyselemään ja tivaamaan suden syitä.

Aikuinen susi, leikki Punahilkan tunteilla eikä rohjennut seisoa sanojensa takana. Turhaan tuhlaisi Punahilkka ajatustakaan moiselle arkajalalle. Eikä hänellä ollut myöskään minkäänlaisia haluja ryhtyä suden ongelmia selvittämään. Selvittäköön itse, jos edes ymmärsi itsellään pahemmanlaatuisia ongelmia olevan!

Mutta sen verran kiinnosti susi edelleen, että Punahilkka halusi katsoa, miten asiat tästä etenisivät. Oikeastaan Punahilkkaa kiinnosti enemmänkin se, kuinka kauan susi tätä peliä pelaisi. Kyllä Punahilkkakin pelata osaisi, nyt kun pelisäännöt selvät olivat!