Vaikka omien irtiottojeni jälkeen sainkin olla kutakuinkin rauhassa lestadiolaisuudelta, yritti äiti vielä kerran saada minut taipumaan tahtoonsa. Olin menossa naimisiin. Jo se, että tuleva mieheni oli eronnut aiemmasta avioliitostaan, herätti äidissä epäluuloja. Heti kihlauduttuamme hän halusi tietää tarkasti, milloin mies oli eronnut, vai olinko minä ollut eron syynä. Saatuaan kuulla, että ero oli tapahtunut jo paljon ennen kuin olimme edes tutustuneet, hän rauhoittui.

Mutta kun muutaman kuukauden kuluttua ilmoitin, että aiomme muuttaa samaan talouteen, vaikka olimme vasta kihloissa, oli se äidille liikaa. Eräänä iltana hän soitti minulle. En muista aivan sanatarkasti, mitä hän sanoi, mutta hän ilmoitti selkeästi, ettei hyväksynyt päätöstäni. Ei ollut hänen mielestään soveliasta muuttaa miehen kanssa saman katon alle, kun avioliittoa ei ollut vielä solmittu.

Minä kuitenkin sanoin, että olin päätökseni tehnyt eikä sitä päätöstä muuttaisi mikään eikä kukaan. Taas äiti vetosi siihen, että olisin muuttamatta hänen takiaan. Nyt minulla oli puhtia sanoa suoraan, että kyseessähän oli minun elämäni. Ei kai minun kuulunut enää, lähes kolmikymppisenä tehdä mitään oman elämäni päätöksiä äidin vuoksi ja hänen mielikseen. Puhelu loppui siihen, minä muutin ja elämä jatkui kuten ennenkin.

Nyt kun olin saanut oman elämäni hallintaani suhteessa äitiin, pystyimme toimimaan kuin aikuiset ihmiset ikään. En muista, että äiti enää koskaan myöhemmin olisi puuttunut päätöksiini tai tekemisiini, saati vedonnut siihen, että minun pitäisi toimia joissakin asioissa häntä miellyttääkseni. Suhteemme muuttui hyvään suuntaan, ja kun esikoiseni sitten syntyi, oli äiti hänelle, kuten muillekin lapsenlapsilleen hyvä ja rakastava mummo. Hän ompeli ja neuloi tyttärelleni monia kauniita vaatteita, jotka olen halunnut säilyttää muistona hänestä.

Äiti ei myöskään koskaan puuttunut siihen, miten kasvatin lastani. Siitä piirteestä annan hänelle kunniamaininnan. Samaa en voi sanoa mieheni äidistä, joka aina oli moittimassa ja arvostelemassa niin minua kuin lastakin. Omalle äidille kelpasin tällaisena kasvattajana, anopilleni en.