Oli huvittavaa seurata sivusta, miten sanan säilää soiteltiin tuolla äsken niin yksimielisellä blogisivustolla. Haukkua kuului sieltä ja täältä, vaikkei koiria pitänyt olla lähimaillakaan. Hetki sitten ystävyyttä toisilleen lähes vannoneet ja yhteisen mukavan tapaamisen onnistumista ylistäneet sekä uuteen tapaamiseen halajavat kirjoittelijat mättivät täysiä lapiollisia kuraa toistensa niskaan ja päälle.

Kaikki alkeellisimmatkin käytöstavat tuntuivat joiltakin unohtuneen. Mielessä heillä kävi tuskin sekään, että singauttelemalla virtuaalikynästään bittiavaruuteen kaiken, mitä sylki suuhun toi ja joskus vähän enemmänkin, antoi itsestään kaikkea muuta kuin mairittelevan kuvan. Avoimesti toisille osoitetut haukkumiset ja nimittelyt kapsahtaisivat loppujen lopuksi mitä todennäköisimmin haukkujan omaan nilkkaan. Mutta sellaisia ei nyt joudettu ajattelemaan: tärkeintä tuntui olevan se, kuka saisi sanoa viimeisen sanan ja millaisella äänensävyllä.

Huvittavaa oli panna merkille myös se, miten jotkut yhteisön jäsenet eivät oikein tienneet, mille puolelle olisivat asettuneet. He pyllistelivät kuin riikinkukot vuoroin sinne, vuoroin tänne aina sen mukaan, mikä sattui olemaan yleinen mielipide. No, se lienee ihmismielelle varsin tyypillistä: harvalla on kanttia seisoa sanojensa ja tekojensa takana, jos ne oikein suurennuslasin alle asetetaan.

Oma lukunsa olivat sellaiset asian käsittelyyn osallistujat, jotka ensi sanoikseen ilmoittivat, etteivät oikein tiedä, mistä riidellään, mutta sanovat nyt kumminkin mielipiteensä, vaikkei sitä kukaan kaipaisikaan. Mikä mahtoi heitä ajaa mukaan sotimaan? Liekö ollut tarve olla vain esillä.

Tarvittiin tietysti heitäkin, jotka yrittivät lakaista kaiken tapahtuneen ja sanotun maton alle, ettei kenellekään nyt vain tulisi paha mieli. Sanoja ”anteeksipyyntö” ja ”anteeksianto” alkoi vilahdella yhä useammissa kirjoituksissa. Kaikki olisi nyt vain mitä kiireimmin sovittava ja jatkettava yhdessä tätä niin mukavaa ja lämminhenkistä taivallusta. Ei tällaisen yhteisöllisyyden pitänyt antaa kaatua ensimmäiseen vastamäkeen. Aikuisiahan tässä oltiin ja osattiin käyttäytyä aikuisten tavoin.

Tällaiset kannanotot jyrättiin maanrakoon alta aikayksikön. Blogisota oli syttynyt, ja voittajapuoli kaivettaisiin esiin vaikka tikulla…