Kello on ny puoli kakstoista. Aamu on sujunu tässä ihan ite eestään. Mitään suuria tekemisiä mulla ei oo ollu, mitä ny äskön pakkasin ensimmäiset joulutervehykset, joita kohta lähen viemään. Mulla on tänään vaan kaks paikkaa käytävänä. Aattelin, että ootan joulurauhan julistuksen ensin, jos ihimiset haluaa sen kuunnella. Ite en kuuntele, mulla on hyvä, hyväntahtonen ja rauhallinen mieli iliman sitäki, vaikka se ois kuinka perinne. Ei mulle siitäkään niin erikoisen mieltä kohottavat muistot oo mieleen jääny, että sitä oikeen hartauvella alakasin kuunnella.

Ulukona on aika harmaata, mutta mitään ei taija sataa tällä kertaa. Pakkasta ei oo, mutta sen verran kylymää kumminki, että päätin lähteä autolla liikkeelle. Mulla ku on yks kukkaki vietävänä, ettei se vaan palellu.

Ihimisiä on näkyny harvakseltaan liikkuvan ulukona. Mää kyllä asun sen verran syrijässä, etten ihan totuutta taija tietää. Voi olla, että keskustassa on vielä kovaki vilske meneillään. Viime hetken hankinnat pitää monen varmaan vielä tehä, ennen ku saa rauhan sielulleen. Jos ny vielä yhen lanttulaatikon varuks ostas ja maitopurkin, vaikka jääkaapit jo pursuiloo syömistä, ja ylihuomenna taitaa taas päästä jo ihan oikeille ostoksille.

Mulla on muuten ilonen asia kerrottavana. Mun käsi on alakanu parantua. Eilen kävin apteekista hakemassa tulehuskipulääkettä ja sitä ny oon heittäny säännöllisin väliajon helttaani. Yöllä sain nukuttua hyvin eikä särkyä oo ollu oikeastaan ollenkaan. Sen kyllä nyt huomaan, että ku oon tänä aamuna kirijotellu palijo, meinaa käsi vähä taas vihotella. Mutta kuhan sitä ny roppaan kaiken aikaa, niin varmaan se siitä parantuu ajallaan. Mukavaa!

Mutta nymmää alan valamistautua ensimmäiselle aattokeikalleni. Tuntuukohan joulupukista samanlaiselta? Illansuussa saatta kuulla, miten keikat suju!