Tarkkaillessaan asemapaikastaan lintukodon hyörinää ja kusiaispesämäistä kuhinaa panee kärpänen merkille, että parissa postauksessa käydään muita useammin ja aika moni kävijä jättää myös jäljen käynnistään. Kun se itsekin muiden huomaamatta pujahtaa kyseisiin postauksiin, avautuvat sen ennestäänkin suuret verkkosilmät entistä suuremmiksi. Jopas jotakin!

Pysyäkseen tapahtumien tasalla ja aikajärjestyksessä pujahtaa se ensin tummennetulla, vinolla fontilla kirjoitettuun, jo 18.11. julkaistuun postaukseen, jonka otsikkona on yksinkertainen kysymys. Silmäiltyään tekstin nopeasti läpi (sivumennen sanottuna lyhyt teksti ei hullusempi olekaan), siirtyy kärpänen tutkimaan kommentteja, joita näyttää ilmaantuneen jo melkoinen määrä ja lisää puskee koko ajan esiin.

Pari, kolme alkupään kommenttia eivät paljoa päätä huimaa. Niistäkin kaksi näyttäisi olevan liki jokaiseen postaukseen vähintään yhden, yleensä hyvin perusteellisen, mutta muuten melko mitään sanomattoman kommentin jättävän kommenttiautomaatin kynästä lähtöisin.

Mutta seuraava onkin sitten jo tuhtia tavaraa. Siinä kärpäselle joku aivan tuntematon postaaja kertoo, että tämä kirjoitus, samoin toinen kirjoitus eräässä toisessa blogissa ovatkin hänen tuotoksiaan, vaikka kummassakaan ei ole mainittu alkuperäistä kirjoittajaa. Tekstit on siis varastettu tältä kommentoijalta. Kirjoitukset ominaan esittävä postaaja kummassakin blogissa on, yllätys, yllätys sama henkilö.

Kärpänen sukii mietteissään siipiään. Se on muistavinaan, että lintukodossa on samasta asiasta keskusteltu ennenkin. Ei ole pidetty kovin sopivana, että yleisesti tunnettuja runoja, aforismeja yms. esitetään omissa nimissä kuin ne olisivat itse keksittyjä.

Senkin on kärpänen muistavinaan, että kun asia edellisen kerran oli esillä, oli juuri kyseinen postaaja se, jonka muisti pätki ratkaisevassa kohdassa eli siinä, jossa olisi pitänyt muistaa, kuka tekstin alun perin on laatinut. Silloin asia painettiin villaisella ja taisi unohtua, kun monta muuta, järisyttävämpää asiaa ilmaantui myrskyämään lintukodon vesilasissa.

Mutta nyt on asiaan tartuttu ihan ulkopuolisen toimesta. Kärpänen kiinnostuu toden teolla, sillä paljon nettiin kirjoittavana ajattelee sekin usein, ettei olisi mukavaa löytää omia tekstejään jonkun toisen nimiin kirjattuna. On siis vain hyvä, että omat kirjoituksensa vieraista blogeista löytänyt kommentoija on ottanut asian esille julkisesti.

Kommentoija on laittanut linkin jollekin sivustolle. Kärpänen klikkaa sen auki ja mitä se saakaan luettavakseen! Silmien eteen avautuu postaus, jossa blogin omistaja kertoo, miten ystävällisen lukijan vihjeestä sattui löytämään kirjoituksensa aivan vieraasta blogista ilman pienintäkään viittausta tekstin alkuperään. Siltä varalta, että kirjoitus äkkiä häviäisi vieraasta blogista, on tämä kirjoittaja ottanut sivun talteen todisteeksi.

Mutta sitten seuraa vielä kummempaa. Tuota varastettua kirjoitusta on kommentoinut eräs korkeasti koulutettu herrahenkilö, jonka sydän näyttäisi sykähtelevän tavallista kiihkeämmin valekirjoittajan suuntaan. Kommentti on ylistävä ja kaikin puolin valekirjoittajaa mairitteleva.

Ihmekös sitten, jos tekstin alkuperäinen kirjoittaja suivaantuu, kun valekirjoittaja silmiään räpäyttämättä ottaa kehut ja kiitokset vastaan toisen työstä! Hän alkaa vähän surffailla netissä ja eipä aikaakaan, kun jäljet johtavat sylttytehtaalle eli tässä tapauksessa tänne ihanaan lintukotoon, josta yllättäen löytää toisen tekstinsä!

Nyt joku, joka ei yhtään tykkää kärpäsestä ja sen tarkoista verkkosilmistä, saati sen terävääkin terävämmästä virtuaalikynästä, saattaa sanoa, että lopun voikin jokainen sitten lukea kommenteista. Kärpänen saa lopettaa. Mutta eihän se nyt näin mene! Asian tutkailu puolelta jos toiseltakin tuo mukavaa vaihtelua kärpäsen kirjoitustyöhön. Eikä sovi väheksyä myöskään sitä liikennemäärää, joka sen blogiin on viime aikoina taas yllättäen suuntautunut.

Joten, hyvät lukijat! Kalle Kustaa Korkkia ja Pekka Lipposta siteeratakseen, ei plagioidakseen, toteaa kärpänen:

Jatkuu huomenna!