Kun Elli oli lähtenyt miehelään, pääsivät Mikko ja Sanni joskus kyläilemään Ellin ja hänen perheensä luokse. Vieläkin Mikko muistelee noita kyläreissuja hyvillä mielin. Eikä se ihme olekaan. Ellin kodissa vallitsi lämmin ja rakastava ilmapiiri: aivan toisenlainen kuin Aatoksen ja Martan luona.

Ellin mies oli hiljaisen oloinen ja rauhallinen, mutta lasten kanssa hän tuli erinomaisesti toimeen. Vieläpä Mikon tytärkin sai aikoinaan nauttia tuosta Eenokin hyväntahtoisuudesta, kun Eenokki lapsen tasolle asettuen väsymättä leikki tai pelasi korttia pienen vieraan kanssa. Mikko taas muistaa erityisesti Eenokin veljen, joka moottoripyörällä kuljetti Mikkoa elokuviin läheiselle maamiesseurantalolle. Pienelle pojalle moottoripyörän kyyti ja elokuviin pääsy olivat tuohon aikaan unohtumattomia elämyksiä.

Mutta kaikki hyvä ja mukava loppuu aikanaan. Kotiin, vanhempien riitelyn keskelle ja ahdistavaan tunnelmaan oli taas palattava. Elämää elettiin eteenpäin. Kovin paljon ei Mikko noista ajoista kerro. On mahdollista, että ne ovat olleet hänelle niin raskaita ja vaikeita aikoja, että hän on ne tyystin sulkenut pois mielestään. Tällä tavoin hän epäilemättä on suojellut itseään ja omaa mielenterveyttään. Kaikkea hän ei kuitenkaan ole onnistunut ”unohtamaan”. Siitä kertovat omaa katkeraa ja karua kieltään tarinan myöhemmät vaiheet.

Mikosta varttui salskea nuorukainen ja hän meni rippikouluun. Matkaa kirkolle oli toistakymmentä kilometriä, ja noilla matkoilla tapasi hän itseään pari vuotta vanhemman vaalean ja viehkeän Elinan: ison talon ainoan tyttären. Kuinka ollakaan alkoi luonto vetää tikanpoikia puuhun kovalla vauhdilla, eikä aikaakaan, kun Elina odotti Mikolle lasta.

Myöhemmin asiasta kertoessaan Mikko kovasti vähätteli omaa vastuutaan ja osuuttaan lapsen alulle saattamisessa. Elina vanhempana ja Mikon väittämän mukaan kokeneempana se hänet oli houkutellut ja vietellyt ja sanonut ainoastaan haluavansa lapsen, ei naimisiin. Mikäs Mikko oli apuaan kiimaiselta eväämään.

Tuohon aikaan ei olisi tullut kuuloonkaan, että pienessä maalaispitäjässä olisi ison talon tytär synnyttänyt aviottoman lapsen. Kun Elinan raskaus tuli hänen vanhempiensa tietoon, oli lapsen isä kaivettava esiin ja saatettava tekosistaan vastuuseen.

Itse rovasti laitettiin asialle. Hän tuli Mikon kotiin ja painavin sanoin muistutti nuorta miestä siitä, että seurauksista vapaata nautintoa ei ole olemassakaan. Nuorten oli mentävä naimisiin, olivatpa nämä suunnitelleet sitä tai eivät. Myös nuorten vanhemmat olivat asiasta samaa mieltä, vaikka varsinkin Elinan vanhemmat olivat varmasti suunnitelleet tyttärensä varalle jotain ihan muuta kuin elämää köyhän pienviljelystilan tyhjätaskupojan rinnalla.

Mikäpä siinä auttoi. Mikko oli seitsemäntoista -vuotias. Avioliiton solmimiseen tarvittiin presidentin lupa. Lupa toki saatiin, ja niin Elinasta ja Mikosta tuli aviopari, joka muutaman kuukauden kuluttua pienen tyttären syntymän myötä täydentyi perheeksi. Viisi päivää Helinä-tyttären syntymän jälkeen täytti Mikko kahdeksantoista vuotta. Saattoi siinä joskus tulla nuoren miehen mieleen ajatus, että tässäkö se nuoruus nyt sitten oli…