Koko kesä oli mennyt mökillä oleillessa. Mikko ja Soile olivat siellä suurimmaksi osaksi kahdestaan, sillä tytär oli kesätöissä eikä hän halunnut viikonloppuisinkaan lähteä mökille. Soile sen sijaan nautti mökillä olosta. Siellä ei ollut mitään tavallisen elämän velvoitteita siivouksineen, pyykkeineen eikä puutarhanhoitoineen, vaan eläminen ja oleminen oli vapaata nautiskelua.

Olihan elämä siellä tietysti monella tapaa alkeellisempaa, kun ei ollut sähköjä, ei vesijohtoa eikä viemäriä, mutta Soilen mielestä siellä oli silti ihanaa olla. Soile innostui saunomisesta. Hän lämmitti saunan lähes joka ilta ja saunoi tuntikausia käyden välillä uimassa. Myös aamu- ja ilta-uinneilla hän kävi, vaikkei koskaan ollut ollut mikään hyvä uimari. Omassa mökkirannassa hän kuitenkin uskalsi uida ja pulikoida oikein sydämensä kyllyydestä.

Jälkeenpäin voi tietysti olla näkevinään, että Soilella oli jonkinlainen alitajuinen aavistus kaiken muuttumisesta. Ehkä hän siksi yritti saunoa, uida ja nauttia mökkielämästä kuin varastoon ikään, vaikka eihän niin voi tietenkään tehdä. Mutta Soilen oli vallannut kummallinen mania: hänen täytyi saada kaikkea runsaasti, sillä niin monta vuotta oli hän hengittänyt vain toisella keuhkollaan. Nyt hän oli päättänyt ottaa käyttöön keuhkojensa koko kapasiteetin ja nautti elämästä täysin siemauksin.
 
Jo usean vuoden ajan oli Soile toivonut, että Mikko rakentaisi rantaan grillikatoksen kunnollisella keittomahdollisuudella. Siinä olisi hyvä valmistaa ruokaa ja paistaa lettuja. Soilen hartaista toiveista ja pyynnöistä huolimatta ei Mikko kuitenkaan puuhaan ollut ryhtynyt, ja niin Soile päätti, ettei enää sanallakaan mainitsisi asiasta. Mikä mahtoi sitten olla syynä siihen, että kesän alussa Mikko yllättäen ilmoitti alkavansa rakentaa katosta. Soilea ei asia oikeastaan enää edes kiinnostanut, mutta ei hän vastustellutkaan. Sen hän tiesi entuudestaan, että rakentaminen kävi jo kovasti Mikon hermoille, eikä ärräpäiltä varmastikaan säästyttäisi tämän projektin yhteydessä.
 
Tuossa ajatuksessaan oli Soile täysin oikeassa. Mikko ei ollut rakentanut moneen vuoteen, hänellä oli ollut välillä vakavia sairauksia ja ennestäänkin kireät hermot tuntuivat kiristyneen entisestään. Lisäksi Mikkoa ärsytti huomata, ettei enää pystynyt samaan kui9n ennen. Kiukku siitä purkautui tietenkin Soileen, kehenkäs muuhun?
 
Katos kuitenkin valmistui johonkin malliin hiljalleen. Aivan valmiiksi sitä ei kuluvan kesän aikana saatu, mutta loppu päätettiin tehdä myöhemmin. Kun Mikko rakensi katosta, kirjoitteli Soile kirjeitä sisällä mökissä. Nyt kun hän oli saanut pään auki, tuli tarinaa aivan solkenaan. Enimmäkseen kirjeet olivat Soilen oman elämän analysointia. Soilella oli nyt kuuntelija, joka otti vastaan kaikki Soilen sisälle vuosikymmenten aikana patoutuneet tunteet ja ajatukset.
 
Kesä sisälsi paljon uutta Soilen ja Mikon elämässä. Tytär oli lähdössä opiskelemaan ja hänen muuttonsa järjestely oli syyskesän asioita. Samoihin aikoihin Soile huomasi oman alansa lehdestä, että taas olisi mahdollisuus hakea töihin ulkomaille. Innokkaasti Soile tarttuikin tilaisuuteen, mutta tälläkään kertaa ei tärpännyt. Ilmeisesti se, että Soile ilmoitti aviomiehen tulevan myös mukaan, oli kynnyskysymys, joka ratkaisi asian. Niinpä Soile päätti nyt jättää työnteon ajatukset kokonaan ja keskittyä nauttimaan vuorotteluvapaasta. Nyt olisi mahdollisuus matkustella ja kulkea vaikka missä, näin Soile ajatteli.