Aika kulki kulkuaan eteenpäin niin kuin sen tapa on. Soile nautti elämästään itsellisenä naisena omassa kodissaan. Hän matkusteli, harrasti, tapasi sopivia mieskandidaatteja ja eli kaikin puolin täysipainoista, omannäköistään elämää. Särönä mukavassa olossa olivat ongelmat työpaikalla. Soile jaksoi kuitenkin ponnistella periaatteilleen uskollisena ja voitti lopulta nekin. Kun asuntokin tuli maksetuksi muutamassa vuodessa, saattoi hän olla varsin tyytyväinen elämäänsä.
 
Tyttären asiatkin olivat hyvin. Alkuaikojen kangertelut opiskeluissa olivat taaksejäänyttä elämää. Opiskelut sujuivat hyvin, ja kolmen vuoden opiskelujen jälkeen kuittasi tytär itselleen kandidaatinpaperit saaden kandidaattityöstään erinomaiset arvostelut. Yksi välietappi oli näin saavutettu, ja tyttären mieli paloi ulkomaille. Sinne hän lähtikin ja vietti vaiherikkaan vuoden Keski-Euroopassa tutustuen moniin uusiin ihmisiin ja kansallisuuksiin. Poikaystäväkin löytyi.
 
Yksi vuosi ulkomailla ei kuitenkaan riittänyt, vaan tytär päätti vaihtaa alaa ja suuntasi taas uuteen maahan. Tällä kertaa oli vuorossa kahden vuoden pesti, jona aikana tyttären oli tarkoitus hankkia itselleen maisterinpaperit. Soile kannusti tytärtä tämän pyrinnöissä eikä kertaakaan surrut sitä, että tytär oli kaukana maailmalla. Lomillaan hän vieraili tyttären luona usein, ja muuten pidettiin yhteyttä skypen ja s-postin avulla tai soittamalla muuten.
 
Mikkokin piti edelleen yhtä Ritvansa kanssa. Hän asusteli yksin isossa omakotitalossaan, sillä Ritva oli pitänyt oman asuntonsa ja oli paljon siellä. Lisäksi Mikolla olivat huollettavinaan saarimökki ja vuokramökit eräässä hiihtokeskuksessa, samoin sisareltaan Soilen ja Mikon eron aikoihin ostamansa rivitalo-osake, jota hän vuokrasi. Varsinkin viime mainitun kanssa oli ongelmia, kun vuokralaiset vaihtuivat tämän tästä, oli vesivahinkoa ja muuta harmia.
 
On päivänselvää, että ikääntyvälle, sairaalloiselle miehelle tuo kaikki alkoi olla liikaa. Jostain oli päästävä eroon. Kun tytär ensimmäisen ulkomaanvuotensa kevätpuolella tuli kotiin lomalle, oli Mikolla taas varattuna hänelle yllätys. Ensimmäinen, joskin melko odotettu oli se, ettei eläkkeellä oleva isä joutanut tytärtään hakemaan rautatieasemalta, kun tämä puolen vuoden poissaolon jälkeen tuli käymään. Kaikki muut asiat tuntuivat olevan tärkeämpiä kuin oma tytär. Niinpä Soile perui omat menonsa ja haki tyttären kotiin. Hänellä oli halua ja kykyä järjestellä omia asioitaan, ja hänelle oli tytär aina etusijalla toisin kuin Mikolle.
 
Toinen, suurempi yllätys oli kuitenkin vielä tulossa.