Kauanpa ei tarvinnutkaan sen odotella. Kohta alkoi kuulua terävää korkokengän kopsetta, kun punahelma riensi kohti KuvaKuvaa asioiden tilaa selvittämään. Kiivaasti supisten nämä kaksi Kärpäsen istumapaikasta hiukan kauemmaksi siirtyen alkoivat keskustella, miten nyt pitäisi toimia. Kärpänen oli saatava kirjoitustyöhön, muuten ei kunnian kukko Noituuksia -blogille laulaisi. Mutta miten se tapahtuisi?

Kärpänen höristeli olemattomia korvanlehtiään paremmin kuullakseen. Samalla se kuin huomaamatta sääriään muka unisesti liikutellen etsiskeli parempaa asentoa, ettei yksikään hiljaisella äänellä lausuttu supatus livahtaisi ohi sen tarkkojen korvien. Yhden monista sorjista sääristään se asetti kuuloelimensä taakse keräämään jokaisen punahelman ja KuvaKuvan suusta pääsevän äännähdyksen.

Aluksi oli vaikea saada mitään selvää sanoista. Puheen rytmi oli nopeaa ja kiivastempoista, ja mikäli Kärpänen siitä mitään kykeni päättelemään, oli varsinkin punahelmainen korkokenkä varsin kiihdyksissään. Sen saattoi päätellä myös kehonkielestä, sillä punahelman kädet viuhtoivat kuin tuulimyllyn siivet sinne tänne osoitellen milloin Kärpästä, milloin taas KuvaKuvaa. Lisäksi korkokenkä naputti kiivaasti lattiaan puheen rytmissä, ja taisipa naikkonen välillä pyörähtää jo huoneen toisessa päässäkin intoaan ulos lasetellessaan.

NKK oli sentään rauhallisempi. Käsi miettiväisesti poskella hän yritti rauhoitella tuota hosujaa ja saada tämän välillä kuuntelemaan, mitä hänellä, NKK:lla oli sanottavaa. Sen verran NKK Kärpästä tunsi, että tiesi kaikenlaisen pakottamisen olevan täysin turhaa. Sellaista huomatessaan lennähtäisi Kärpänen hyvin äkkiä tavoittamattomiin, ja tässä tapauksessa saattaisi jopa sabotoida koko blogia. Kärpästä ei siis ollut vara suututtaa. Nyt oli edettävä varovasti, jos mieli saada jonkinlaisia tuloksia.

Kärpänen seuraili huvittuneena istumapaikaltaan noiden kahden kiivaanpuoleista keskustelua. Vai olivat Kärpäsen kirjoitukset nyt niin arvossa arvaamattomassa, että se kaikin keinoin piti yrittää saada postaamaan. Tämähän alkoi tosiaan käydä mielenkiintoiseksi. Mutta vielä ei kannattanut kiinnostustaan kovin innokkaasti tuoda esiin. Enemmän piti saada nöyryyttä pyytelyyn. Joitain lisäetujakin kannattaisi varmasti neuvotella itselleen, nyt kun siihen näytti olevan oiva tilaisuus.