Kun talvenselkä hiljalleen alkoi taittua, rupesi Susimetsässäkin olemaan hiukan enemmän liikettä. Susia vilahteli siellä täällä silmät kiiluen ja turkkejaan sukien. Heitä pistäytyi Punahilkankin profiilissa ja aina jokunen ymmärsi lukemansakin, niin että pelkän avainpyynnön sijasta sai aikaan pikkuisen viestinkin. Heidät Punahilkka yleensä palkitsi ainakin ystävällisellä vastauksella, jos ei peräti treffeille suostunut.

Joskus helmikuun tienoilla otti Punahilkkaan yhteyttä Lähisusi. Se on oma tarinansa, eikä Punahilkka aio tässä puuttua siihen tämän enempää. Mainitseepa ainoastaan, että tämän tarinan susi sai olla neuvonantajana siinäkin susisuhteessa, kun Punahilkka tuskitteli, ettei oikein tiennyt, mitä tekisi sellaisen suden kanssa, joka oli kyllä mukava ja kiltti, mutta ei saanut Punahilkan sydäntä lyömään ylimääräisiä lyöntejä näköpiiriin ilmestyessään. Ystäväsusi kehotti Punahilkkaa kuuntelemaan sydämensä ääntä päätöstä tehdessään. Aikanaan Punahilkka niin sitten tekikin, ja Lähisusi -suhde painui muistojen monenkirjavaan joukkoon…

Kevään korvalla loppui suden jäsenyysaika deittisivustolla, ja samalla tietysti loppui myös blogikirjoittelu. Punahilkkaa ei susi kuitenkaan hylännyt, vaan usein kävi hän kurkistamassa, josko taas uusia susitarinoita olisi Punahilkka virtuaalikynästään bittiavaruuteen lennättänyt. Ja ainahan niitä siellä oli. Jos joskus rupesi Punahilkkaa kyllästyttämään koko kirjoittelu ja varsinkin se, ettei Susimetsässä mitään mainittavaa hänen kovista yrityksistään huolimatta tapahtunut, niin aina jaksoi susi kannustaa eteenpäin milloin kortteja tulkiten, milloin taas vain ystävän neuvoja antaen.

Samoin kului kaunis ja ennätyslämmin kesä. Punahilkka oli paljon reissussa, joten soittelut olivat hiukan vähemmällä kesän aikana. Mutta aina silloin tällöin susi aktivoi profiilinsa ja huomatessaan Punahilkankin hiippailevan samaan aikaan Susimetsän polkuja soitti hän tälle ja kyseli tuoreimmat Susimetsän kuulumiset.

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun Punahilkka eräänä synkkänä ja harmaana marraskuun päivänä pujahti ajankulukseen Susimetsään. Postilaatikkoon oli kolahtanut viesti, joka vangitsi Punahilkan mielenkiinnon, sai hänet kiihtymään nollasta sataan alle sekunnissa ja lopulta kuljetti Punahilkan ystävyyden susipolulle, joka jatkuu yhä.

Joskus ajattelee Punahilkka, että se on oikeastaan ollut hänen pitkän Susimetsä-taipaleensa parasta antia…