Susihan se sieltä tuntemattomasta numerosta Punahilkalle soitteli, Susi eikä kukaan muu. Alkutervehdysten ja kuulumisten kyselyn ja kertomisen jälkeen alkoi Susi puhua.

Hän sanoi Punahilkan viestin tehneen häneen niin suuren vaikutuksen, että hän sen luettuaan oli istunut monta minuuttia hiljaa paikoillaan viestin sisältöä sulatellen ja sen sanavalintoihin ja lauserakenteisiin kätkettyjä monia merkityksiä pohdiskellen. Viesti oli saanut Punahilkan tuntumaan Suden silmissä entistä kiinnostavammalta, oikealta makupalalta, jos Punahilkka näin vihjailevan sanonnan hyväksyisi.

Punahilkka oli Suden käsityksen mukaan avoin, rohkea ja intohimoinen nainen. Kumma kyllä juuri Punahilkan avoimuus teki hänestä samalla jotenkin salaperäisen ja mystisen. Punahilkka heitteli sanoja ja lauseita puolihuolimattomasti kuin syöttejä Suden nieltäväksi, ja susille ominaiseen tapaan oli tämäkin Susi niihin tarttunut ja pyristeli nyt kuin kala koukussa lumoutuneena Punahilkan vihjailevasta ja samalla niin suorasta ja rohkeasta eroottisesta sanailusta.

Myös viestin kaikki muu sisältö oli saanut Suden innostumaan. Hän halusi tavata Punahilkan mahdollisimman pian. Mitä Punahilkka asiasta ajatteli? Halusiko hän tavata Suden? Milloin ja missä se kuka ties tapahtuisi?

Susi kertoi tulevansa työmatkalle lähelle Punahilkan asuinpaikkakuntaa kahden viikon kuluttua. Viimeistään silloin olisi heillä mahdollisuus tavata. Toki olisi Susi halunnut vaikka siitä paikasta lähteä Punahilkkaa tapaamaan, mutta työkiireittensä takia ei sitä voinut tehdä.
 
Tämän kahden viikon aikana olisi heillä mahdollisuus pitää yhteyttä viestein ja puhelimen avulla, sillä Susi halusi ehdottomasti lisätä latausta ja jännitettä, joka nyt oli Punahilkan ja Suden välille jo tämän lyhyen viestittelyn aikana kehittynyt.

Myös Punahilkka sanoi mielellään Suden tapaavansa. Mutta hän varoitteli Sutta myös siitä, että pelkkään viestittelyyn ja puheluihin perustuva tuttavuus voisi olla harhaan johtavaa. Vasta tapaaminen lopulta kertoisi, tulisiko Sudesta ja Punahilkasta edes hetkellisesti yhteisen susipolun tallaajia.
 
Susi myönsi asian kyllä noinkin olevan, mutta samaan hengenvetoon totesi ilman epäilyksen häivää haluavansa tavata hilkan, joka tuolla tavalla kirjoitti. Eihän tuollainen teksti itsestään syntynyt. Susi halusi selvittää, millainen hilkka sen taustalla oli.

Tapaaminen sovittiin sitten kahden viikon päähän, kun Susi työmatkalleen tulisi. Siihen asti halusi Susi kuulla Punahilkan hunajaista ääntä korvissaan mahdollisimman usein ja lukea hänen tekstiviestejään ja sähköpostejaan niin paljon kuin Punahilkka vain kirjoitella jaksaisi.

Kun puhelu loppui, oli Punahilkka kuin pyörryksissä. Kihelmöivä jännitys täytti mielen ja elämä alkoi taas näyttää aurinkoista puoltaa.