Nyt puuttui itse admin asiaan. Kommentit ja kirjoitukset olivat ryöstäytyneet jo turhan kauaksi alkuperäisestä asiasta eli plagioinnista, sen hyväksymisestä tai tuomitsemisesta. Parasta olisi, jos keskustelijat nyt lopettaisivat asian vatvomisen kokonaan, tai elleivät siihen kyenneet, niin sitten siirtyisivät chatti-puolelle jatkoille. Sitten seurasi aivan hirveä uhkaus: ellei asian vierestä puhuminen loppuisi, sulkisi admin koko kommenttimahdollisuuden!

Hui kauhistus! Jbh älähti ensin, kuinkas muuten! Hän selitti yrittäneensä jo aiemmin ihan kauniisti pyytää, että nämä jutut loppuisivat. Tuota väitettä oli kyllä vähän vaikea uskoa. Totta se varmaan oli pelkkinä luettavina sanoina esitettynä. Varmasti jostakin ylempää löytyisi helpostikin kommentti, jossa juuri jbh oli esittänyt kainon toiveen siitä, että alettaisiin jo puhua muusta.

Mitä jbh sillä sitten oli tarkoittanut, se onkin kokonaan eri juttu. Sillä eiköhän se ollut juuri hän, joka sorkki ja sohi kommentteineen ja vielä muidenkin kommenttien kanssa siellä täällä haluten aina esittää mukamas jonkin uuden näkökulman asiaan. Nyt hän lupasi pyhästi olla enää kommentoimatta asiaa. Touhu alkoi mennä lapselliseksi.

Mitäs pahaa lapsellisuudessa sitten on? kysyy kärpänen viattomasti verkkosilmiään pyöritellen. Monesta paikasta oli se taas viime aikoina saanut lukea, miten mahdottoman lapsenmielistä ja leikkisää sakkia tässä yhteisössä oli. Eikös touhun silloin kuuluisikin olla vähän lapsellista?

Täällä ei ikä, vaikka se vuosissa laskien oli useillakin jo yli varhaisen keski-iän, painanut harteita, saati mieltä, vaan jalka nousi kepeästi tanssin tahtiin, ääni helisi lintusen lailla ja järki leikkasi terävänä kuin partaveitsi monenlaisten kompa- ynnä muiden kysymysten ratkomisen parissa. Vireätä ja aktiivista porukkaa tässä oltiin eikä leikkiä koskaan unohdettu!

Adminin uhkaus sulkea kommenttimahdollisuus sai jonkun anonyyminkin hätääntymään. Tämä anonyymi kuului selvästi niiden ”tyhmien ja ilkeitten anonyymien” joukkoon, kun hän uskalsi arvostella yhteisön pyhää kolminaisuutta. Kun asiat alkoivat kallistua ei toivotulle kantille, tuli pääpäsmäri viheltämään pelin poikki ja takavarikoimaan pallon. Olihan se kätevää pääpäsmärien kannalta, mutta antoi varsin erikoisen kuvan koko yhteisöstä.

Pyhän kolminaisuuden puolustaja nousi nyt esiin ja loukkaantunein äänenpainoin ilmoitti  mokomalle ”neljännelle päsmärille”, että jos tässä ravintolassa tarjottu ruoka ei kelvannut, niin parasta olisi silloin etsiskellä maistuvammat sapuskat jostakin muualta.

Se olikin sitten viimeinen kannanotto tällä erää. Mutta ei asia vielä ollut loppuun käsitelty, ei suinkaan.