Tänään musta ei oo tuntunu sen paremmin pyhältä ku areltakaan. Siitäkö sitte on mahtanu johtua, että mää oon tänään ollu tosi toimelias. Nousin jo puoli viijeltä, vaikka illalla aattelin, että viimesenä loma-aamuna nukun pitkään. Ohan se nähty, että tuommoset suunnitelmat harvon toteutuu, eikä toteutunu siis nytkään.

Mää alon sitte heti aamusta keittää tomaateista semmosta chutnia, ku tomaattia oli taas siunaantunu melekonen määrä, enkä mää sitä tomaattikeittoakaan aina jaksa lipittää. Tomaattien lisäks laiton purijoa, tavallista sipulia ja punasipulia. Mausteita lisäilin vähä ensin ohjeitten ja sitte omien mieltymysteni mukaan. Laiton mustapippuria, rosepippuria, timjamia, chiliä, laakerinlehtiä, basilikaa ja muskottipähkinää ainaki. Sitte vielä etikkaa, suolaa ja sokeria. Heitin kaikki aineet isoon kattilaan ja tuikkasin vielä kolome kanelitankoa sekaan.

Sitte keittelin huttua ensin kannen alla ja lopuksi liman kantta, niin että ylimääränen neste haihtu pois. Jossain välissä mää huomasin, että se oli ottanu pikkusen pohojaanki. Siitä mää en välittäny, sekottelin vaan ja pienensin lämpöä. Valamis chutni ei onneks maistu pohojaanpalaneelta, sen verran sitä maistelin. Aattelin syyvä tuota Kallio-Matin sekotustani perunan kans, ja saattaa se sopia vaikka makaroonilaatikon kastikkeeks. Hyvin se oli ainaki maustettu. Ihan meinas suuta polttaa.

En osaa sanoa, mistä johtu, mutta mun oikea käpälä, se joka muutenki on vaivannu mua, äity ihan mahottoman kipeäks. Se ei varmaan tykänny siitä tomaattien ja sipulien silippuamisesta. Kirijottaminenki ottaa siihen koko ajan, vaikka se muuten onki jo parempi. Enää ei säre niin kovasti ku päivällä särki. Mutta mahottoman raskaalta se tuntuu koko ajan, ja tietyissä asennoissa sitä ei voi pitääollenkaan. Onkohan mun mentävä siitä puoskarille, ku arki koittaa.

Iltapäivällä tuli sitte laattojen asentajat. Mää olin tyhyjänny parvekkeen kaikista romuista, niin että siellä pääsi hyvin liikkumaan. Parikymmentä minuuttia ja ”laatat” oli paikollaan. Lattiasta tuli tosi siisti. Nyt jos sinne vaikka tuloo vettä jostaki, niinku valitettavasti tuloo, jää se noijen muovisten ”laattojen” alle, eikä siinä kastele jalakojaan. Roskat karisoo laattojen rakosista parvekkeen lattialle, josta ne sitte voi lakasta tai imuroija pois laattoja vähä siirtämällä. Oon tosi tyytyväinen lopputulokseen. Laiton äskön siellä käyvessäni vielä kynnysmaton oven alle. Ei tunnu jalan alla niin kylymältä.

Samaan syssyyn tuli parveke siivottua ja järijestettyä kunnolla. Muuten, jos joku tarvihtoo vanhaa rukkia, niin mulla semmonen olis myynnissä. Se on ny tuolla parvekkeella, ku ei se sovi mihinkään muualle. Oon aatellu viijä sen kirpparille myyntiin, mutta siinäki on oma hommasa. Niin että jos joku kiinnostu, niin yhteyven muhun saa tällä osotteella: punahilkkasusi@hotmail.fi

Nyt on ulukona jo hämärtyny, ja vuojen ensimmäinen päivä kulunu iltaan. Tää on muuten jo kuuves vuosi, ku mää postaan tänne Vuodatukseen. Eka vuonna oli kylläki vaan kaks postausta, ja seuraavanaki alle sata. Saas nähä, kauanko mulla riittää postattavaa. Mää oon aina sanonu, että maailma on aiheita täynnä, ja kyllä mää samaa mieltä oon aina vaan. Ei aiheet kirijottamalla lopu, onneks!