Mää aattelin postata tänään vielä toisenkin jutun ja taijan mää sen ennättää tehäki, ennen ku vuorokausi vaihtuu. Mun pitää  nimittäin taas vahtia kanoja, että ne alakas kiivetä orrelleen ja sais laittaa luukun kiinni. Tyttö kävi jo maate, ku sillä on huomenna työpäivä.

Tänään on heinäkuun toinen päivä, Marian nimipäivä. Tää päivä on meijän vanhemman tytön ristiäispäivä. Maria on yks tytön kolomesta etunimestä. Se tuloo siitä, että mun entisen miehen äitivainaan elikkä mun entisen anoppivainaan nimi oli kans Maria.

Tyttö sai kolome nimeä. Ensimmäinen oli mun isän puoleisen mummoni nimi, toinen mun äitini nimi ja kolomas oli sitte anoppivainaan nimi, Maria. Nuorempi tyttö, se kuollut, sai kans kolome nimeä. Ensimmäinen nimi ei ollu mikään suvusta tullu, mutta toinen oli mun äitini toinen nimi ja kolomas anoppivainaan toinen nimi. Niin että molemmat tytöt sai mummojen nimet.

Se oli sillon aikonaan ihan sattuma, että tyttö ristittiin yhtenä nimipäivistään. Mää huomasin asian vasta joskus myöhemmin. Meillä ei ollu mikään kiire niijen ristiäisten kans. Mutta sitte yks mun ystävätär, jonka mies oli pappi, alako sanoa, että laps pitäs kastaa jonku tietyn ajan kuluttua syntymästä.

Sen mies, se pappi tiesi kumminki asian paremmin. Ei sillä ristimisellä mitään kiirettä ollu muuta ku siinä mielessä, että laps saatiin väestörekisteriin ja lapslisää alettiin maksaa. Mutta ku asiaa kerran alettiin hommata, niin ei sitä sitte keskeytetty enää. Niin ne ristiäisjuhulat sitte oli 2.7.

Mää muistan, miten kuuma päivä sillonki oli. Yleensä tyttö nukku hyvin ja oli päivälläki rauhallinen, mutta miten sattukaan, että justii eellisenä päivänä, kun mää valamistelin niitä juhulia, tyttö kitis ja vinku koko päivän. Se ei ollu missään tyytyväinen, mutta tulihan ne leipomukset leivottua ja muutki hommat tehtyä.

Mää olin just laittanu täytekaakunpohojan uunin paistumaan, kun mää satun katahtamaan pöyvälle. ”Mitäs jauhoja tuossa kipossa oikeen on?” mää muistan aatelleeni. Samassa mun päähän pällähti, että ne oli ne kakkuun tarkotetut jauhot, jotka mää olin mitannu valamiiks eri kuppiin ja laittanu niihin leivinjauhon sekaan. Mää en ollu muistanu laittaa jauhoja ollenkaan taikinaan, vaan olin pistäny pelekkää kananmunavaahtoa uuniin paistumaan. Onneks se ei ollu kerenny olla uunissa vielä kovin kauaa.

Mää äkkiä tempasin paistoksen ulos uunista, mätkäsin jauhot sekaan, sekottelin enimmät paakut sileiks ja pistin kaakun uuvestaan uuniin. Ihan hyvä kaakkupohoja siitä loppujen lopuks tuli. Pikkusen se oli kovanlainen, mutta ei sekään mitään haitannu, kummää kostutin sen hyvin.

Lopputuloksesta ei kukaan olis osannu sanoa, että jauhot oli lisätty vasta, ku paistaminen oli jo alotettu, jos en mää ite olis sitä palijastanu. mutta musta se oli niin hauska juttu, etten mää voinu olla kertomata sitä muille. Kyllä sille asialle on monesti naurettu jäläkeenpäin.

Ku tyttö oli itkeny ja kitissy koko lauantaipäivän, oli se sitte pyhänä niin uninen, että nukku taas koko ajan. Ei se tainnu mitään tietää siitäkään, kun pappi valeli sen päätä veellä ja anto sille ne kolome nimeä. Saatto se vähä silimiään raottaa, mutta ei parahtanu isoon ääneen itkemään, niin ku kastettavat joskus kuulemma teköö.

Mää olin virkannu tytölle kastemekon ite. Siitä tuli hieno. Vuorin mää teetin ompelijalla. Oishan mulla ollu se äitin tekemäki mekko käyttää, mutta mää halusin tehä mekon ite. Ja sille toiselle mekollehan tuli sitte aikanaan ihan muunlaista käyttöä, niin että hyvä oli, kun tein mekon.

Nyt saa tyttö käyttää sitä omilla mahollisilla lapsillaan, jos haluaa. Mutta en mää loukkaannu, vaikkei se haluaiskaan sitä käyttää. Se on kätevä käsistään ja voi hyvinki haluta rustata kastemekon ite omille lapsilleen, niin ku määki tein.

Haa, kanat näyttää kömpineen orrelleen. Nyt äkkiä luukut kiinni, ennen ku ne saa päähäsä lähteä vielä uuvestaan ulos. Ja jouvan sitä tästä minäki jo omalle orrelleni eli telttaan. Hyvää yötä vaan kaikille lukijoille!