Edellisellä viikolla oli AVK itkenyt eräässä PA: n postauksessa kommenttilootan perään, joka mystisellä tavalla oli hävinnyt sivuston marginaalista. Silloin ei PA ollut hänelle vastannut mitään muuta, kuin luvannut palata selvittämään asiaa erillisessä postauksessa. Nyt oli tuo hetki koittanut.

Heti sunnuntaina lehahti PA kukkasen keveästi avaamaan uutta viikkoa. (Sivumennen sanoen Kärpänen ihmettelee sitä, miksi sivustolla uusi viikko alkaa aina sunnuntaista, kun se yleisesti esimerkiksi työelämässä alkaa maanantaista, ellei täällä sitten noudateta juutalaisten sapattia, jota vietetään lauantaina.

Toinen ihmetyksen aihe on se, miksi vasemmassa reunassa olevat postausviikot ovat kahdeksan päivän mittaisia eli päivämäärät ovat sunnuntaista sunnuntaihin? Varsinaisissa postauksissa ei tätä ”virhettä” kuitenkaan esiinny, vaan viikko alkaa siis kummallisesti sunnuntaista ja päättyy lauantaihin ollen näin seitsemän päivän mittainen, kuten Ukko Ylijumala jo aikojen alussa sääti.)

PA selitti, että vika tuohon mystiseen katoamiseen ei tällä kertaa ollut suinkaan hänessä, vaan koko sivuston ylläpito oli mokoman laatikon hävittänyt jo ainakin kaksi viikkoa sitten. Silloinhan muutama innokkaampi kommentoija jo oli asiasta huomauttanut. PA oli kyllä sitten myöhemmin poistanut gadgetin. Se oli siinä täysin turha, koska se ei ilmoittanut muuta kuin virhettä.

Asiaa oli PA: n päässä mietitty useampaankin otteeseen ja aina välillä tehty tarkistuskäyntejä, joko nyt pelaisi. Mutta turhia olivat käynnit olleet, perin turhia. Jokainen voisikin nyt tutkia omasta blogistaan, toimiko laatikko siellä. Jospa sitä kautta saataisiin vihjettä, mistä oikein kiikasti. Kaikki muutkin vihjeet, jos niitä jolla kulla oli, tilanteen paremmalle tolalle saattamiseksi otettiin ilolla vastaan.

Ilmeisesti vihjeitä ja ehdotuksia ei kenelläkään ollut, sillä postaukseen ei tullut ainuttakaan kommenttia. Yksi lukija sentään ilmaisi kantanaan, että postaus oli ”mielenkiintoinen”. Jaa-a, olisipa mukava tietää, mikä postauksen kohta erityisesti moisen ylistyksen oli kirvoittanut, sillä ainakaan Kärpänen ei käsittänyt, mitä niin mielenkiintoista asiaa postaus sisälsi, että siitä erikseen tuollainen mainesana piti antaa.

Toinenkin seikka menee yli Kärpäsen ymmärryksen, joka kyllä tunnetusti onkin heikonlainen. Miksi mokoman asian takia piti postata oikein erillinen postaus, kun asian olisi aivan hyvin voinut kertoa muutamalla lauseella jo edellisellä viikolla AVK: n jossakin toisessa yhteydessä sitä kysyessä.

Koska kukaan asianosainen ja asioista jotakin tietävä ei kuitenkaan tähän kysymykseen vastaa, päättelee, huom! päättelee, Kärpänen näin. PA halusi kirjoittaa erillisen postauksen siitä syystä, että sillä sai mukavasti kartutettua postausten lukumäärää, joka viime aikoina oli mennyt alaspäin kuin lehmän häntä.

Tätä päättelyä tukee sekin huomio, että PA kirjoitti postauksensa heti viikon alkuun aivan kuin siemeneksi tai syötiksi muille. Sen saattoi tulkita esimerkiksi niin, että se oli pieni keppi laiskistuneelle yhteisölle tarttua taas virtuaaliseen kynään ja lennättää postauksia yhteiselle sivulle. Kun PA itse näytti mallia, olisi muiden hyvä seurata perässä.

Tällä kertaa moista keppiä tai syöttiä ei kuitenkaan olisi tarvittu. Oli nimittäin suuren juhlan alusviikko, ja perinteisesti juuri se oli saanut kaikki kynnelle kykenevät liikkeelle. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta. Postauksia tuli kaiken kaikkiaan kaksitoista kappaletta, ja se oli jo kohtalaisen suuri määrä.

Heti maanantai keräsi peräti kolme postausta. Maanantain sarjan aloitti PPHH, joka nyt toteutti uhkauksensa vai lupausko se oli yrittää leipoa samanlainen kakku, jota KHÄ oli esitellyt edellisellä viikolla. Postauksessa komeili kuva pyöreästä kakusta, joka ei aivan niin mustanpuhuva ollut kuin KHÄ: n tekele, ja syykin siihen selvisi. Ruskea kaakaoherkku oli unohtunut/unohdettu taikinasta pois. Lisäksi oli kuvat mustikkapiirakasta ja pienen lapsen kokoisista piparkakkutytöistä, jotka paimensivat piparisnautsereitaan pöydällä.

Moinen taidonnäyte kaksilahkeiselta kirvoitti tietenkin hameväen hurraa-huutoihin. Ensimmäisenä ehätti kakkusia kehuskelemaan KHÄ, joka tyyliin ”en ole katkera, mutta kuitenkin” arvioi kakun ulkoisesti komeammaksi kuin oman kakkunsa, mutta sisältähän sitä eivät toiset päässeet tutkimaan. PPHH vakuutti kuitenkin rinta ylpeydestä rottingilla, että sisuksessakaan ei ollut mitään moitittavaa.

Seuraavaksi VL ihmetteli hiukan kakun keskellä olevan reiän isoa kokoa. Mutta sehän riippuu kakkuvuoasta, tietää Kärpänen, joka itsekin katseli noin isoa reikää hiukan karsaasti. Kakun makuun ei reiän koko toki mitenkään vaikuttanut. VL tuumaili, josko kohta olisi aika hänenkin sotkea nenänpäänsä jauhoihin, ja PPHH vastasi, että tällä syöntivauhdilla olisi hänenkin pian leivottava uudet herkut. Niin olivat herkullisia, mokomat piparimammat.

KHÄ palasi vielä arvioimaan vuokaa hänkin. Hänestä se oli kaunis. Itselleen oli KHÄ ostanut uuden eikä sen malli hivellyt hänen silmiään. Tämä sen sijaan, siitä henki menneiden aikojen lumo (Kärpäsen huom!). Niin henki, vuoka oli PPHH: n äidin vanha kakkuvuoka, siis vanha sekin.

Myös AVK taisi olla herkkusuu. Hän kiinnitti huomiota piparkakkujen isoon kokoon. Tuollaisen kun päivässä pistelisi poskeensa, niin ei toista kaipaisi. Mustikkapiirakka sen sijaan oli kovin hupaa. Joulunpyhinä ei siitä olisi jäljellä enää murentakaan. PPHH vastasi, että isoa ja leveää osattiin toki tehdä muuallakin kuin puukkojunkkarien seuduilla. Mutta totta taisi olla, että leipomukset eivät riittäisi kuin joulunaluspäiviksi.

IVK hämmästeli myös leipomusten kokoa. Kyllä kelpasi muorin köllötellä, kun pukki hääri touhukkaana ja taitavana huushollissa. Omassa taloudessaan ei IVK ollut minkäänlaista hössötystä nähnytkään. Torttuja sentään oli tämänkin talon pukille jo tarjottu.

Vielä kertoi RR leiponeensa hänkin KHÄ: n edellisviikkoisilla ohjeilla kakun. Ilman ruskeaa herkkua kyllä ja piirakan mallisen. Mutta maku tuskin siitä kärsi (Kärpäsen huom!). PPHH sai runsaat kehut myös tästä suunnasta, jos totta oli, että ihan kotikutoisia kuvan herkut olivat. Kyllä olivat, vakuutteli PPHH yrittäen vääntää tällä kertaa länsirannikon murretta. Mikähän siinä oli, että piti yrittää, vaikkei se lainkaan sujunut. No, joidenkin on yritettävä päteä keinolla millä hyvänsä!