Elämässä tapahtuu monenmoista. Yhtäkkiä sitä vain huomaa olevansa sivustaseuraajana, kun toisia myllytetään. Silloin on aina helppo sanoa, miten pitäisi tai ei pitäisi toimia. Lähes kaikki viisaus ja hyvät neuvot ja ohjeet tuntuvat olevan sivullisten päässä. He tietävät paremmin, he näkevät kauemmas, heillä on aiempaa kokemusta.
Tämän kaiken he sitten tuovat esiin sormeaan heristäen tai lähes vasaralla päähän takoen, kun ei tuo typerys ymmärrä ja näe, missä oikein mennään. Samaan neuvomiseen ja opettamiseen sortuvat usein myös ne, joilla ei edes ole sen tarkempaa tietoa koko asiasta, saati sen taustoista. Mutta hyvää tarkoittavia neuvoja ja ohjeita piisaa: ”Kyllä me tiedämme! Näkeehän tuon jo otsallaankin! Usko vaan, mitä me sanomme!”
Joskus on toki niinkin, että toinen ilmiselvästi kyselee neuvoja ja ohjeita, vuodattaa koko elämänsä muiden eteen kysellen, miten nämä muut toimisivat kyseisessä tilanteessa. Kun ohjeita sitten alkaa tulla, on hän ottavinaan toisista vaarin, toiset hän taas hylkää oikopäätä, ne kun eivät olekaan sellaisia kuin hän haluaisi niiden olevan.
Ei ole mukava kuulla toisten suusta, että on näiden mielestä toiminut typerästi tai lapsellisesti, kun omasta mielestään on toiminut vain siten kuin sydän sanoo. Nekin ohjeet, joista kyselijä on ottavinaan vaarin ja joista hän vuolaasti kiitellen iloitsee, kääntyvät seuraavassa hetkessä päälaelleen, kun tänään kyselijästä tuntuukin tältä.
Hyvät lukijat! Tänään saatte lähteä seuraamaan Liisan ja Pekan tarinaa. Tämä tarina voisi olla tottakin, mitä se ei kuitenkaan ole. Ehkä jokin kohta tuntuu lukijasta yllättävän tutulta. Jos näin on, on se osoitus vain siitä, että ihmiselämä näennäisestä monimuotoisuudestaan ja erilaisuudestaan huolimatta on samanlaista nyt ja aina, Suomessa tai Afrikassa, Sinun ja minun tuttava- ja kokemuspiirissäni.
Kenenkään on siis turha lähteä etsimään yhtymäkohtia oikeista ihmisistä ja tapahtumista. Ehkä jossakin on oikeasti Liisa ja Pekka. Ehkä he ovat tavanneet. Ehkä heidän yhteisessä taipaleessaan on ollut juuri kuvatun kaltaisia asioita ja tapahtumia. Ehkä…, niin, luetteloa voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Mutta silloin tarinasta häviäisi mielenkiinto ja yllätyksellisyys, eikä omalle mielikuvitukselle, kokemuksille ja tuntemuksille ei enää jäisi tilaa.
Lähdetään siis Liisan ja Pekan matkaan! Annetaan tarinan viedä ja otetaan siitä vaikka opiksi, jos se sellaisia aineksia tiellemme heittää. Matka alkakoon! Tervetuloa mukaan!
Kommentit