Oli ajallisesti edetty jo toukokuun loppupuolelle. Vielä ennen kesäkuuta ehdin tavata muutaman kokelaan kahvittelun merkeissä. Eräs heistä oli savolainen ”liikemies”, joka myös ensitöikseen muisti mainita, kuinka monta kiinteistöä hän omistaa ja missä ne sijaitsevat. Varmemmaksi vakuudeksi hän vielä lähetti minulle linkin, jonka kautta pääsin lähemmin tutustumaan isoon kelohonkamökkiin eräässä Lapin hiihtokeskuksessa.

Eipä paljoa sydäntä sykähdyttänyt tämäkään pohatta, kun sitten tapasimme eräänä toukokuisena iltana kahvilassa. Mies kertoi olevansa kova matkustamaan ja illan päätteeksi hän ehdotti yhteistä Barcelonan matkaa. Mikäpä siinä! Kyllä minulle ilmainen matka olisi kovasti kelvannut, mutta yllättäen miehestä ei sitten kuulunutkaan enää mitään.

En kysellyt perään enkä vuodatellut pettymyksen kyyneleitä, sillä mokomakin kehuskelu ensimmäisellä tapaamisella tai jo viesteissä sai aina karvani nousemaan pystyyn. Että joku voikin olla niin tyhmä, että kuvittelee tuollaisella voittavansa minut puolelleen. Mutta ehkä maailmassa on paljonkin naisia, joihin tuollainen tehoaa. Minuun kuitenkaan ei tehoa, ja siksi koen lähes loukkaavana sen, että joku alkaa luetella omaisuuksiaan. Sen verran pitäisi ihmisellä olla kohteliaita käytöstapoja, että tutustuu ensin ja alkaa vasta sitten luetella, mitä omistaa, jos näyttää siltä, että vastapuolta sellainen kiinnostaa.

Kohteliaasta ja savolaisen lipevästä ulkokuorestaan ja runsaasta maallisesta mammonastaan huolimatta oli tämäkin mies sisimmältään täysi moukka. Sen sain havaita joitakin vuosia myöhemmin, kun taas ostin kuukauden jäsenyyden palstalle. Mies otti minuun jälleen yhteyttä. Jossain takaraivossani soivat hälytyskellot, mutta kun en itsekään ollut aivan varma, oliko mies jo minulle tuttu, vastasin yhteydenottoon.

Mies kertoi olevansa tulossa käymään asuinpaikkakunnallani sekä työn että harrastusten vuoksi. Miten olisi, tapaisimmeko? Hän mainitsi jo sopivan tapaamispaikankin, josta kuulemma sai paikkakunnan parhaat lohileivät. Nyt olin jokseenkin varma, että tämän miehen olen jo tavannut. Kysyin häneltä, olimmeko tavanneet aiemmin, mutta mies ei mitään sellaista muistanut. Kerrankos sitä asioita unohtaa!

Erään kerran hän sitten soitti ja aloitti taas saman kehumiskierroksen kuin aiemminkin. Minua alkoi ottaa jo sen verran päähän koko mies, että päätin heittää hiukan huumoria kehiin, kun mies niin tosissaan selitti tekemisiään ja menemisiään. Mutta kuinkas kävikään?