Laskiaissunnuntaita seuraavalla viikolla vietetään luterilaisessa kirkossa tuhkakeskiviikkoa. Siitä, laskiaistiistain mässäilyjen jälkeen, alkaa varsinainen paastonaika, joka kestää 40 päivää eli pääsiäiseen asti. Wikipedia kertoo tuhkakeskiviikosta mm. näin:

Tuhkakeskiviikko (lat. dies cinerum) on läntisen kristikunnan kirkkovuodessa juhla, joka aloittaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastonajan. Tuhkakeskiviikko on kirkkovuodessa laskiaissunnuntaita seuraava keskiviikko, joka samalla lopettaa paastoa edeltävän karnevaali- tai laskiaisajan. Paastonaika jatkuu tuhkakeskiviikosta pääsiäislauantaihin. Tuhkakeskiviikon ja pääsiäislauantain väliin jää, nämä päivät mukaan luettuina, 46 päivää, mutta paastopäivien lukumääräksi tulee 40, koska paastonajan sunnuntait ja palmusunnuntai eivät ole paastopäiviä. 40 päivän paastonaika muistuttaa Jeesuksen paastosta autiomaassa ennen hänen julkisen toimintansa alkua. Sen tarkoituksena on valmistaa kristittyjä pääsiäisen viettoon, auttaa heitä miettimään syntejään ja puutteitaan sekä tekemään niistä parannusta kehottaen heitä samalla lähimmäisenrakkauden tekoihin.

Olin minäkin tuhkakeskiviikosta kuullut, mutta en koskaan oikein ollut sen merkitystä tiennyt. Nyt oli täällä uudella kotipaikkakunnallani tarjolla keskiviikkoiltana tuhkamessu, jossa pikkuinen kuoromme oli esiintymässä. Menin mukaan, koska keskiviikko muutenkin oli kuoron harjoituspäivä, eikä ainakaan esiintymisistä oikein voi olla poissa, kun meitä laulajia on niin vähän. Täll- kertaa messu oli toisessa paikkakunnan vanhimmissa kivikirkoista, noin kymmenen kilometrin päässä kotoani.

Tuhkamessu oli kaavaltaan melko tavallinen iltakirkko, mutta esiintyjäksi oli saatu Jukka Leppilampi, joka esitti omia laulujaan ja osallistui messun viettoon mm. auttamalla pappia piirtämään tuhkaristin halukkaiden otsaan katumuksen merkiksi. Minä en ollut koskaan kuullut tuollaisesta tavasta, ja se lieneekin lainausta katolisesta kirkosta, jossa tuhkaa voidaan otsaan piirrettävän ristin lisäksi ripotella katujan päähän ja vaatteille. Ortodoksikirkossa ei tuhkakeskiviikkoa vietetä, sillä siellä paasto alkaa jo laskiaissunnuntaista, jolloin paastoa edeltävät karnevaalijuhlat loppuvat.

Minua ei moinen tuhkalla leikkiminen kiinnostanut, enkä ottanut ristiä otsaani, vaikka moni sen ottikin. Katuakaan en oikein osannut, sillä pyrin elämään niin, ettei kovin montaa asiaa tarvitsisi jälkeenpäin katua.

Maaliskuu kuului suurelta osin tavallisissa harrastuksissani ja koiranpennun kanssa ulkoillessa. Mutta mahtuihan sinne vielä oma syntymäpäiväni, jolloin täytin 62 vuotta. Lisäksi pikkukuoro osallistui Jazz-messun harjoituksiin ja äänitykseen ruotsinkielisen naapuriseurakunnan kanssa. Messu oli osa radiojumalanpalvelusta ja tuli radiosta ulos kuunneltavaksi vasta yhdeksän kuukautta myöhemmin. Yritin sitä silloin kuunnella, mutta ei se kuulostanut ollenkaan niin hyvältä kuin sitä harjoiteltaessa ja äänitettäessä. Tuntui, että kuoro ja säestävä yhtye eivät olleet oikein balanssissa.

Elokuvissa kävin maaliskuun aikana viisi kertaa, joista pari oli ilmaisnäytöksiä. Niitäkin kun mainio elokuvateatterimme silloin tällöin tarjoaa.