Seuraavalla viikolla oli postattu 11 kerran edestä. Samojen postailijoiden virtuaalikynät näyttivät olevan edelleen hyvässä terässä, kun taas useimpien kynien muste vaikutti kuivuneelta. Yllättävää oli se, että VV, joka joitakin aikoja sitten oli suorastaan vannonut, ettei enää näitä polkuja tallaisi, avasi viikon. Mitään omaa ei hänellä ollut sanottavana, jos Kärpänen oikein ymmärsi, vaan postauksen sisältö oli lainatavaraa, mikä ei sekään kiellettyä ole, kunhan taustat ovat kunnossa. Tällä kertaa näyttivät olevan.

Seuraavaksi RR tilitti tuntojaan. Ei ole aina helppoa, kun on yksin, sairas, kenties vähävarainen, mutta jokin meitä vain sitkeästi pitää hengissä. Onko se toivo siitä, että huomenna ehkä kaikki on paremmin, mene tiedä (Kärpäsen huom!).

Kuukausimääriin ei kukaan ollut muistanut, että blogimaailmassa liihotteli myös eräs pieni, sinnikäs, terävänäköinen ja ennen kaikkea teräväkynäinen verkkosilmä. KHÄ oli joskus alkuvuodesta yrittänyt viritellä ajatusta henkiin, mutta useimmat olivat mokoman kauhukuvan torjuneet alkuunsa. Ei kaivattu kyseistä pörisijää näillä areenoilla, ei totta vieköön! Sitä paitsi kylmä pakkastalvi lumineen oli varmasti tehnyt siitä silppua, mikä aivan oikein sille olisikin.

Nyt yritti KHÄ taas kautta rantain tehdä ”kärpäsestä asiaa”. Hän naamioi asian ovelasti oman blogin mainostamiseksi. Huonosti otti tulta yritys nytkään, mutta jotkut sentään virkistyivät kommentoimaan, etunenässä, kuinkas muuten UPK. Hän aloitti voivottelemalla sitä, että Kärpänen sittenkin näytti selvinneen hengissä niin kovasta talvesta kuin kesän vesisateistakin. Kommentista oli vaikea päätellä, oliko se UPK: n mielestä hyvä vai huono asia, mutta sillä ei tässä yhteydessä liene suurtakaan merkitystä. Kärpänen kyllä arvelee, että UPK mielellään olisi alkanut puida asiaa uudemman kerran, jos vain olisi saanut ajatukselle kannatusta muilta, mutta yksin sellainen on melko hankalaa.

Pieni harmitus oli havaittavissa myös KHÄ suunnalla, vaikka hymynaamalla muuta yritettiin todistaa. Jos on tottunut saamaan kymmeniä kommentteja aina, kun virtuaalikynä vain on vähän heilahtanutkin, on tietysti vaikea ymmärtää sitä, että joskus on tyydyttävä kahteen vaivaiseen kannanottoon. Harmitusta saattoi aiheuttaa myös se, ettei kärpäspaperi enää näyttänyt kiinnostavan ketään. Sitä kun olisi niin mukava ollut käännellä ja väännellä ja tarkastella sitten, millaista saalista siihen tarttui (Kärpäsen huom!).

Mutta eipä hätää! Apuun riensi oitis ritari rohkea teräksisessä haarniskassaan. Kiinnostavaa hänen kahdessa kommentissaan on se, että ne julkaistiin ensinnäkin KHÄ: n harmittelun ja ”kommenttikiitosten” jälkeen, mutta ennen kaikkea se, että ensimmäisen niistä tämä ritari myöhemmin poisti. Muidenkin kuin Kärpäsen mielestä olisi varmasti hauska tietää, miksi kommentti poistettiin? Mutta Kärpänenhän tietääkin syyn, ja pitää tuollaista käytöstä kyllä melko kaksinaamaisena touhuna.

Ritarin lohduttelu oli kuitenkin balsamia KHÄ: n kirveleviin haavoihin, ja yllättäen ei enää häntäkään kiinnostanut vähän vähää, mitä Kärpäselle kuului. Sellaista se on elämä: sekuntipeliä.

Mutta ei KHÄ: ä niin vain lannistettu. Heti yhden postauksen jälkeen, jossa udeltiin suhtautumista itsensä ravitsemiseen silloin, kun siihen ei ole varsinaista tarvetta, heitti hän kehiin arvuuttelun, jonka saama kommenttimäärä oli taas sitä tasoa, johon näissä yhteyksissä oli totuttu. 

Kommentoinnin aloitti AVK, ja täytyy sanoa, että arvaus meni kyllä täysin av, mutta kukapa sitä nyt kaikkea tietää, vaikka paljon tietäisikin. Mutta jo seuraava arvaus osui naulankantaan, vaikka nimi olikin eri kuin mihin yleisesti on totuttu. Ihmetellä täytyy ainoastaan sitä, että KHÄ ”tuomitsi” kisan voittajaksi vasta kolmannen arvailijan, jonka vastaus oli kyllä oikein, mutta arvattu myöhemmin kuin ensimmäinen oikea arvaus. Kolmas, voittajaksi nimetty kyllä sitten itse huomasi asian ja oikaisi sen. Mutta KHÄ: n oikaisua ei Kärpänen nähnyt missään vaiheessa, vaikka miten olisi suuria verkkosilmiään pyöritellyt suuntaan jos toiseenkin.

Muutkin alkoivat kallistua samaan arvailuun. PA vähät välitti siitä, kuka kuvan esittämä söpöläinen oikein oli. Hän ihastui tämän ulkonäköön ja toi sen myös selvästi esiin. Se taisi kuitenkin olla liikaa VRK: lle, joka oitis kommentoi pitkät pätkät aloittaen siitä, että PA varmaan näkönsä heikkouden vuoksi näki nuorukaisessa jotakin komeaa.

Kasvojen ilme oli ovela kuin ketulla (Kärpäsen huom!), ja suuasiantuntemushan VRK: llä oli vailla vertaa. Ymmärrystä ei löytynyt minkään sortin ismeille, ja myös nykyinen maan isä tuomittiin samaan piruilijoitten kastiin lähinnä ulkonäkönsä perusteella. Kommentin lopussa pääsi VRK: n ihmispsykologian tuntemus taas oikeuksiinsa, kun hän hetkeäkään epäröimättä ilmoitti käsityksenään, joka hänen tapauksessaan on sama kuin yleinen totuus, että heikko luonteenlaatu ajoi ihmisiä itsetehostukseen, ketä minkäkinlaiseen. Ja jos miehisyydestä puhuttiin, oli yksi sentään VRK: kin mielestä ylitse muiden. Hän oli naisten alusvaatteista, erityisesti niiden intiimeistä tuoksuista kiinnostunut artisti. Että tälleen!

Nyt saapasteli KHÄ monine jalkapareineen rauhoittelemaan tulta ottamassa olevaa tilannetta. Makuasiat olivat henkilökohtaisia, niistä oli turha väitellä. Eikä tässä arvuuttelussa kyselty kenenkään komeutta toisiin verrattuna. Ismeistä, varsinkin eräästä tietystä, oli KHÄ VRK: n kanssa samoilla linjoilla.