Kun Mikko mustasukkaisessa mielessään kehräsi Elinan miesjuttuja, katsoi hän oikeudekseen sitten ilmeisesti toimia samoin. Vai oliko asia niin päin, että Mikko taas kerran käänsi omat tekemisensä ja virheensä toisen viaksi. Mikko alkoi nimittäin käydä vieraissa. Jos sitä häneltä nyt kysyttäisiin, kieltäisi hän ehdottomasti sellaiset puheet. Hänhän oli uskollisista uskollisin aviomies. Mutta Elina! Hän se oli varsinainen avionrikkoja tai ainakin harrastanut monia suhteita ennen avioliittoa, ja sehän oli melkein sama asia. Näin Mikko asian kuvitteli ja vakaasti uskoi myös olevan.

Mutta taas muistaa Helinä asioita lapsuudestaan, vaikka pieni vielä tapahtumahetkellä olikin. Hän muistaa, miten äiti silitti isälle paidan lauantai-iltana. Isä sitten puki paidan päälleen ja lähti omiin rientoihinsa. Perhe jäi kotiin, eikä sille isän menemisiä selitelty. Tietenkään Helinä ei tuolloin asiaa ymmärtänyt, mutta nyt aikuisena laskettuaan yhteen yksi plus yksi on sekin asia hänelle valjennut.

Elina kaipasi kotiinsa, eikä se ihme lienekään, jos aviomies tuollaisia temppuja harrasti. Sitten eräänä aamuna Helinän kertoman mukaan kimpsut ja kampsut pakattiin mukaan, ja seuraava pysähdyspaikka oli äidin syntymäkoti. Mitään ei lapselle selitetty: yhtäkkiä vain äiti ja Helinä asuivat mummulassa, mutta isän asuinpaikasta ei Helinällä ollut mitään tietoa. Myöhemminkään ei Helinälle mitään kerrottu. On vaikea sanoa, milloin hän tajusi vanhempiensa eronneen; tuskinpa ainakaan lapsena ollessaan.

Mikko on kertonut kolmannelle vaimolleen, miten hän saatteli Helinän Vertti-papan luokse ja pyysi tätä pitämään Helinästä hyvä huoli. Taitaa kuitenkin olla niin, että Mikko muistaa asiat taas kauniimmin kuin ne ovat olleetkaan. Ainakin Helinän ollessa jo lukioikäinen, mutta ei vielä aikuinen, jätti Mikko hänelle määrätyt elatusmaksut maksamatta, vaikka aina on antanut ymmärtää, miten hyvin hän jälkeläisestään huolehti. Mutta Vertti kyllä huolehti Helinästä, eikä Helinällä varmaankaan ollut ollenkaan huono lapsuus äidinpuoleisessa mummolassa.