Hotellihuoneeseen oli vierailuisännän toimesta varattu sopivia asusteita Punahilkan ja Suden illallispukeutumista varten. Susi kyllä kelpuutettiin lähes länsimaisessa asussa eli tummassa puvussa, mutta Punahilkalle oli tuotu pitkä, väljä kaapu, joka varmasti peitti tarkkaan kaikki Punahilkan naiselliset muodot.

Huokaisten sonnustautui Punahilkka kaapuunsa ja kietoi vielä päähänsä ison huivin. Kasvoja ei sentään tarvinnut peittää, niin ohjeissa luki. Lähes eniten Punahilkkaa harmitti se, että asu oli väriltään ikävän ruskea. Olisi ollut edes punainen! Mutta kaipa punainen väri oli liian synnillinen ja himokkaita ajatuksia miesten mielessä herättävä.

Vielä oli tarkasti erikseen mainittu, että meikkiä ei saanut käyttää. Sen ohjeen noudattamisessa ei Punahilkalla vaikeuksia ollut. Huulensa olisi hän kyllä halunnut hehkuviksi punata, ettei aivan ruskealta rotalta olisi näyttänyt. Mutta määräys oli määräys ja maassa maan tavalla.

Ei Punahilkka tänne vaikeuksia ollut tullut hakemaan sen paremmin itselleen kuin Sudellekaan, joten viisainta oli nyt tehdä niin kuin käskettiin, vaikka sitten vähän pitkin hampain. Sen hän kyllä mielessään päätti, että susipuolisten pöytäseuralaisten kanssa flirttailisi niin paljon kuin suinkin aterioinnilta ja muulta seuranpidolta ennättäisi. Sitä ei ollut missään ainakaan suoraan kielletty, ja kyllä tästäkin tilaisuudesta oli revittävä irti kaikki se hauskuus ja kihelmöivä jännitys, mikä siitä suinkin irtosi.

Illallista nautittiin pitkän kaavan mukaan. Vaikka oltiin islamilaisessa maassa, oli pöydässä tarjolla runsaasti myös alkoholijuomia, joita isännätkin näyttivät halukkaasti nauttivan. Punahilkka ei alkoholiin kajonnut, ei myöskään Susi. Vesi ja raikkaat hedelmämehut riittivät heille palanpainikkeiksi. Ruokalajeina oli monenlaisia paikallisia erikoisuuksia, niin lihaa kuin kalaa ja kasviksiakin. Punahilkka maisteli uteliaana erilaisia ruokia ja huomasi monien niistä olevan varsin suun mukaisia. Kun päästiin jälkiruokiin, niin niissä vasta valinnanvaraa olikin.

Päätöksensä mukaisesti Punahilkka nautti ruuasta ja juomasta ja ennen kaikkea susipuolisista seuralaisista, joita varsin kiitettävästi parveili hänen ympärillään. Ei haitannut se, että Punahilkan asu oli maahan asti ulottuva, rumanruskea kaapu ja että huulet oli tällä kertaa pitänyt jättää punaamatta. Silmää saattoi vinkata ja iloisen hymyn silmäniskun kera lähettää sopivalle kohteelle aina tilaisuuden tullen.

Yleensä sai vastaukseksi kiihkeän katseen, ja rohkeimmat uskaltautuivat jopa hipaisemaan Punahilkan paljasta nilkkaa, kun hän sitä muka huomaamattaan vähän kaavun alta paljasti. Muutaman paperille kyhätyn viestinkin sai Punahilkka vastaanottaa, mutta niistä ei hän paljon kostunut, kun ei arabiankielestä mitään ymmärtänyt.