Kestää muutamia päiviä, ennen kuin Markku löytää itselleen mieleisensä asunnon. Kun hän Sirkan ja Eskon kanssa muutti kaupunkiin, oli päällimmäisenä ajatuksena se, että asunto olisi halpa. Nyt hän ei enää ajattele niin. Asunnossa on voitava myös viihtyä. Sen täytyy tuntua kodilta. Niinpä hän hylkää kaikki pimeät ja ahtaat kopperot ja suihkuttomat hellahuoneet. Sellaisista hän on saanut tarpeekseen. Asunnossa on oltava tilaa ja valoa ja muutamat mukavuudetkin ovat välttämättömiä.

Mutta sitten tärppää! Markku löytää vanhasta kerrostalosta kaksion, jossa on kaikki hänelle tarpeellinen. Vuokra ei ole kovin halpa, sillä asunto sijaitsee lähellä keskustaa puiston vieressä ja kaupungin halki virtaavan joen tuntumassa. Vuokraemäntä kertoo, että asunto on juuri remontoitu, ja sekin tietysti nostaa vuokraa. Empimättä Markku kuitenkin allekirjoittaa vuokrasopimuksen ja saa kuulla, että muuttaa voi heti, kun sopii.

Markku on innoissaan. Hän kiirehtii kotiin ja alkaa heti pakata vähäisiä tavaroitaan. Katsellessaan vanhoja, kuluneita huonekaluja ja resuisia mattoja, alkaa hänestä kuitenkin tuntua, ettei hän voi viedä niitä uuteen puhtaaseen asuntoonsa. Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki entinen on jätettävä taakse huonekaluja myöten. Markku haluaa nyt aloittaa kaiken alusta. Uudet kalusteet hänen on siis ehdottomasti hankittava.

Siitä paikasta Markku kiiruhtaa huonekaluliikkeeseen. Niitä on kaupungin laitamilla useampiakin, mutta kaikkia niitä hän ei aio kiertää. Hän valitsee tarjolla olevista hintatasoltaan keskivaiheille asettuvan liikkeen. Sieltä luulisi löytyvän jo vähän laadukkaampaakin tavaraa, sillä aivan halpoja rimpuloita ei Markku halua ostaa, mutta ei hän myöskään mikään pröystäilijä ole.

Kun Markku sitten reilun tunnin kuluttua poistuu liikkeestä rahapussi tuntuvasti keventyneenä, mutta tyytyväisin mielin, on hän ostanut uuteen asuntoonsa uuden leveän vuoteen patjoineen ja vuodevaatteineen, sohvan, ruokapöydän tuoleineen, lipaston ja television. Muutama uusi matto vielä täydennykseksi, ja koti alkaa vaikuttaa jo kalustetulta. Tavarat hän pyytää toimittamaan suoraan uuteen osoitteeseensa.

Näin tapahtuu, ja kun viikko loppuu, on Markku jo asettunut taloksi. Entisen vuokranantajan kanssa on sovittu, että vanhat kalusteet saa Markku jättää asuntoon, joten niidenkään hävittämisessä ja kaatopaikalle kuljettamisessa ei Markulta kulu sen enemmän aikaa kuin vaivaakaan. Kun Markku sitten lauantai-iltana suihkussa käytyään kallistuu uuden uutukaiselle sohvalleen televisiota katselemaan, huokaisee hän tyytyväisenä.

- Tervetuloa, elämä! lausuu hän ääneen ja sulkee hetkeksi silmänsä. Kaikki näyttää ja tuntuu ruusuiselta, elämä alkaa vihdoinkin hymyillä myös Markulle...