Toimi ja Keimo taitaa molemmat olla miesten nimiä. Aika erikoisia ovat, jos multa kysytään. Yhen Toimin oon joskus tuntenu, yhtään Keimoa ei mun tuttavapiiriini kuulu.

Toimi on suomalainen miehen etunimi. Toimin nimipäivä on 6. elokuuta, joka on myös Keimon nimipäivä. Toimi oli ehdolla kalenterinimeksi 1800-luvun loppupuolella, mutta sai oman päivänsä vasta 1929. Nimi on luultavasti kotoperäinen. Vuoden 2009 loppuun mennessä oli Väestörekisterikeskuksen mukaan 2 714 miestä ja noin 20 naista saanut nimekseen Toimi.

Keimo on harvinainen suomalainen miehen etunimi. Keimon nimipäivä on 6. elokuuta, yhtä aikaa Toimin kanssa. Suomessa on Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan ollut vuoden 2012 loppuun mennessä noin 150 Keimo-nimistä miestä. Keimon nimipäivä lisättiin almanakkaan vuonna 1950, alun perin elokuun 13. päivälle, mutta siirrettiin vuonna 1995 viikkoa aikaisemmaksi. Nimi esiintyy Aleksis Kiven tuotannossa, ja hän on epäilemättä tuntenut Keimolan kylän Nurmijärven ja Helsingin pitäjän rajalta. Paikannimissä Keimo esiintyy muuallakin, muun muassa Lohjan Muijalassa on ollut Keimon talo. Keimo lienee puhtaasti suomalainen nimi.

Ku eilen tulin reissusta kotiin, oli kämppä kuuma ku pätsi. Mulla oli ollu kaikki ikkunat ja ovet tiukasti säpissä ja sälekaihtimetki vielä kiinni, mutta eihän tuommoset kepulikonstit palijoa auta, ku ulukona on yli kolomekymmentä astetta lämmintä. Ei täällä sisällä sentään aivan yhtä kuuma ollu, onneks.

Heti aluks mua ootti ikävänpuoleinen yllätys. Mulla on ollu viime syksystä asti hyllyssä iso, keltanen kurpitsa. Sen tytön poikaystävä kasvatti viime kesänä komealla kasvimaallaan, mutta ei ne ennättäny sitä käyttää. En mäkään sitte viihtiny ruveta siitä mitään tekemään. Annon sen olla koristeena, ku se oli niin komea.

Joskus talavella siihen ilimesty pikkunen reikä. Mää vaan iskin laastarilapun reiän päälle ja annon kurpitsan olla paikallaan. Kurpitsa näytti voivan hyvin. Vielä ennen mun lähtöäki se nökötti paikallaan kokonaisena ja ehejänä.

Vaan annas olla, ku mää eilen tulin. Kurpitsa oli kuumuuvessa halennu ja ruvennu menemään pilalle. Sen sisältä oli valunu nestettä hyllyyn ja hyllyn alapuolella olevaan kaappiin, jossa oli kirijoja. Mää ryykyytin ens töikseni lahonneen kurpitsan keittiöön tiskialtaaseen ja jätin sen siihen. Se oli aivan pehemeä ja siitä tippu nestettä pitkin lattiaa. Onneks mulla ei ollu vielä puhtaat matot lattioilla. Ne ois siinä rytäkässä saanu kurpitsamehukasteen.

Sitte rupesin tutkailemaan vahinkoja. Suuremmilta mittatappioilta olin onneks välttyny. Vaan yks kirija oli saanu vähä kosteutta, ku mehua oli valunu kaappiin. Ny se on kuivamassa parvekkeella, ku kansiki oli vähä pehemenny. Kuivailin kurpitsamehut pois ja pyyhkäsin vielä lattianki, jolle mehua oli kurpitsan poiskuletuksen aikana valunu.

Ku tätä kirijottelen, on kurpitsa päässy jo parempiin suihin. Pienensin sen matosille ruuaks matovaarioon. Siinä niillä riittääki purtavaa hampaattomilla suillaan pitkäks aikaa.