- Kun Joosef sitten tänä aamuna ilmestyi verstaaseeni vaatimaan vastausta, tuntui se minusta suorastaan Jumalan johdatukselta ja vastaukselta rukouksiimme. Tietysti minun oli kerrottava hänelle, ettet sinä ole enää sellainen viaton nuori tyttö, kuten hän oletti. Olet jo uteliaisuuttasi maistanut rakkauden maljasta, ja siitä seurauksena olet pian tuleva äidiksi. Lapsen isä on nuori Markus, mutta jokainenhan ymmärtää, ettette sinä ja Markus voi perhettä perustaa. Millä Markus elättäisi itsensä, sinut ja syntyvät lapset? Missä asuisitte? Miten elämämme järjestyisi?

Joosef kuunteli hiljaa kaikkea kertomaani ja sanoi sitten yllättäen, että tilastasi huolimatta hän oli valmis ottamaan sinut vaimokseen. Naimalla sinut hän tekee sinusta kunniallisen naisen, ja lapsesi saa hänen nimensä.

Hain vielä äitisikin kuuntelemaan tätä Joosefin lupausta, ja niin sitten yhdessä päätimme, että Joosef saa sinut vaimokseen. Kahden päivän kuluttua hän tulee sinut hakemaan kotiinsa Nasaretiin. Siihen mennessä sinun on järjestettävä kaikki asiasi, pakattava kapiosi, ja Markusta et saa enää missään nimessä tavata.

Muista myös, että tästä asiasta ei neuvotella. Olemme äitisi kanssa päätöksemme tehneet. Nyt se saattaa tuntua sinusta epäoikeudenmukaiselta ja kohtuuttomalta, mutta jonakin päivänä sinä ymmärrät, että teimme päätöksemme rakkaudesta sinuun.

Isän ääni sortuu, ja hän kääntyy nopeasti Mariasta poispäin. Maria näkee, miten isän vahvat, työn ja murheiden jo hiukan kumaraan painamat hartiat vavahtelevat. Isä itkee! Se tuntuu Mariasta kummalliselta, sillä juuri äskenhän isä sanoi tehneensä päätöksen rakkaudesta häneen, tyttäreensä. Silloinhan sen pitäisi olla hyvä asia. Mitä itkemistä siinä on? Sitä ei Marian nuori, vielä kuitenkin monella tapaa viaton ja kokematon sydän voi käsittää.

Maria nousee hiljaa paikaltaan. Hän ei itke. Rinnassa tuntuu outo, jäytävä kipu, mutta luomien takana polttelevia kyyneleitä se ei silmiin nostata. Tässä hetkessä, itkevän isän vavahtelevia hartioita hiljaa silitellessään kasvaa Maria tytöstä naiseksi.

Lapsuuden onnellinen aika sisarusten kanssa kisaillessa vilahtelee nopeina kuvina mielessä. Samoin nuoruuden juuri äsken eletyt päivät, jolloin Maria ensimmäisen kerran salaa sai maistaa, miltä tuntuu nuorukaisen kuuma käsi nupullaan olevan rinnan ympärille kupertuneena tai arat huulet painumassa toisia yhtä arkoja, yhtä ahneita huulia vasten.

Entä se polttavan kuuma, tähtikirkas yö, kun Maria ensi kerran avasi sylinsä miehen, oikeastaan vasta keskenkasvuisen pojan tulla? Se on piirtynyt tulikirjaimin hänen mielensä sopukoihin, ja siitä muistona syntyy lapsi muutaman kuukauden kuluttua. Ei Maria oikein voi sitä asiaa vielä käsittää. Hän oli ajatellut, että asiat kyllä järjestyisivät jotenkin. Markus oli luvannut huolehtia lapsesta ja hänestä. He olivat nuoria ja terveitä. Kyllä he yhdessä selviäisivät.

Nyt kaikki kuitenkin muuttuisi kokonaan. Hänet naitettaisiin Joosefille, vanhalle miehelle, jonka kotiin hänen olisi lähdettävä kahden päivän kuluttua.