Hyvät blogini mahdolliset lukijat!

Olette varmasti panneet merkille, että blogini ei päivity enää entiseen tahtiin. Syynä ei ole se, että asiani olisi loppunut. Päinvastoin nytkin meneillään oleva tarina on aivan kesken. Ja sellaiseksi se jääkin. Olen nimittäin päättänyt lopettaa vanhojen asioiden kaivelemisen tyystin ja keskittyä nykyhetkeen ja siihen, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan.

Virtuaalinen kynäni tuntuu myös tylsistyneen eikä se tunnu teroittuvan yrityksistä huolimatta. Siitä olen tehnyt sen päätelmän, että kynä on aika laittaa lepäämään kokonaan. Jos se joskus käteen otettaessa tuntuu taas luistavan kuten ennen vanhaan, annan sen luistaa, mutta väkisin en sitä töihin laita.

Se, että tarina tai jokin muu asia elämässäni jää "kesken", on minulle aina ollut vaikea paikka. Jonkinlaisen pisteen olen aina pyrkinyt asioiden loppuun tuikkaamaan. Se on ollut minulle sekä vahvuus että heikkous. Tällä kertaa en pistettä loppuun laita, vaan suosiolla jätän tarinan keskeneräiseksi. Sekin tuntuu oikeastaan aika vapauttavalta. Elämässä on annettava tilaa myös keskeneräisyydelle. Tähän ikään asti minun piti elää, että sen opin. Mutta opin kuitenkin ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen.

En sulje tätä blogia kokonaan enkä hävitä kirjoituksiani. Näille sivuille on kirjautunut pitkä pätkä elämääni ja sen tapahtumia. Mitään kirjoittamaani en kadu, sillä jo kirjoitusvaiheessa olen tarkoin harkinnut, mitä sanon. Mutta uusia päivityksiä ei tähän blogiin enää tule. Jos joskus jatkan kirjoittamista, tapahtuu se aivan uudessa ympäristössä ja uusin, toivottavasti tuorein aihein.

Kiitän kaikkia lukijoitani. En teitä tunne, mutta luulen, että muutamat teistä ovat jaksaneet kulkea kirjoitusmatkassani melko pitkän tovin, ehkä aivan ensimmäisistä kirjoituksista alkaen. Se on pitkä aika, ja siihen mahtuu monenlaista. Nyt sille kaikelle on kuitenkin aika sanoa hyvästit. Elämä jatkuu blogien ulkopuolella ja hyvä niin!

Susimetsän Punahilkka, Noita Kuvakuva, Kärpänen