Kuten jo aiemmin tuli mainittua, täyttyi tupa nyt television äänen sijaan musiikista.  Punahilkka pyysi jo välillä Sutta ainakin pienentämään ääntä, kun ei tämä kokonaan musiikkia pois halunnut laittaa. Sehän antoi Sudelle oivallisen tekosyyn aina luikahtaa pois Punahilkan läheisyydestä, kun tunnelma tai Punahilkan kuumaverisyys ja intohimo alkoivat liiaksi poltella.
 
Ilta alkoi olla jo myöhä, ja kohta pitäisi katsella yöpuuta. Punahilkan olisi tehnyt mieli jäädä samaiselle sohvalle nukkumaan, mutta Susi herätteli hänet siirtymään makuuhuoneen puolelle. Olihan siellä toki parempi sänky, ja niin Punahilkka sitten asettui Suden viereen nukkumaan lakanoille, joita ei ainakaan hänen vierailuaan varten ollut vaihdettu.
 
Mutta Punahilkka puri mielessään hammasta ja ajatteli, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin myös kestäköön. Hän ei ainakaan ryhtyisi nipottamaan lakanoista. Olihan hän mennä kesänä nukkunut eräässäkin sudenpesässä vuoteessa, johon ei lakanoita ollut pedattu lainkaan, vaikka etukäteen oli Punahilkka saanut satiinilakanoiden värinkin mukamas toivoa.
 
Mutta vaikka Punahilkka kuinka sinnikkäästi yritti, ei tuntunut hän herättävän Suden mielenkiintoa, ei sitten millään, ja lopulta lakkasi hän yrittämästäkin. Tyhjän saa toki pyytämättäkin, tuumi Punahilkka ja kääriytyi omaan peittoonsa, vaikka mukava olisi ollut tuntea lämmin sudenturkki paljasta ihoaan vasten. Susikin kääriytyi omaan peittoonsa, ja kuluihan se yö silläkin lailla, vaikka Punahilkasta kyllä tuntui, että se oli yksi hänen elämänsä pisimmistä öistä.
 
Aamulla sinnikäs Punahilkka vielä kertaalleen ojensi kätensä Sutta silittääkseen. Ei reagoinut Susi siihenkään eikä Punahilkan kysymykseen, halusiko Susi pitää häntä hyvänä, vastannut mitään. Jo uskoi Punahilkka, että ei hän tämän Suden mielenkiintoa pystyisi herättämään ainakaan niin paljoa, että itsekin jonkin sortin tyydytyksen saisi. Se tuntui pahalta, eikä vähiten siksi, että Punahilkan mielestä aikuisten ihmisten fyysisen läheisyyden piti aina olla sellaista, että molemmat siitä nauttivat. Punahilkalle itselleen oli tärkeää kumppanin hyvä olo ja huomioon ottaminen. Samalla tavoin hän toivoi itse tulevansa kohdelluksi.
 
Olisi kai Susi heti alussa voinut sanoa, ettei halunnut mitään lähempää kanssakäymistä Punahilkan kanssa. Silloin olisi Punahilkka voinut valita toisin. Nyt Susi kuitenkin jatkuvasti antoi aivan vääriä signaaleja, osoitti mielenkiintoa, mutta ei kuitenkaan ollut valmis menemään loppuun asti eikä myöskään selittämään käytöksensä syitä.
 
Sen oli Susi illalla saanut kakistettua kurkustaan, että Punahilkan syvälle luotaavat kysymykset hän koki hankaliksi eikä osannut niihin mitään vastata. Kun Punahilkka epäili, ettei hänellä tainnut olla tilaa Suden elämässä, tämä taas väitti tilaa kyllä löytyvän. Suden ponnekkaista väitteistä huolimatta Punahilkka ei asiaa oikein uskonut, sillä kyllä kai tähän mennessä joku kolonen jo olisi pitänyt löytyä Punahilkankin siihen sopia.