Maria seisoo peilin edessä itseään katsellen. Ei se ole mitään ihmeellistä, on hän seisonut siinä lukuisia kertoja ennenkin. Aina ei kyseessä ole ollut sama peili, ja joskus Maria hiukan huvittuneena ajatteleekin, että se, millaisena hän itsensä kulloinkin näkee, riippuu peilistä. Jos ajatusta vähän laajentaa, voi sanoa, että oma peilikuva näyttää sen, mitä ja missä hän, Maria, juuri sillä hetkellä on. Erilaisista ja eri paikoissa olleista peileistä on Maria vuosien saatossa voinut nähdä koko elämänsä.

Kun Maria oli lapsi, ei hän kovin usein peiliin vilkaissut. Kotona ei monta peiliä ollut eikä yhtään sellaista, josta olisi voinut nähdä itsensä kokonaan. Tuohon aikaan ei pidetty tähdellisenä peilata itseään kovasti. Joissakin paikoissa saatettiin jopa sanoa, että peilaaminen on syntiä ja turhamaisuutta. Ei Maria koskaan kotonaan kuullut noin sanottavan, mutta maalaistalossa ei ollut aikaa eikä kai tarvettakaan liioille peilailuille.

Jos Maria sitten joskus sattui peiliin vilkaisemaan, näki hän siellä ujon ja totisen pienen tytön, jolla oli vaaleat kiharat ja arka katse. Hartiat oli vedetty eteen kuin suojaamaan joltakin sellaiselta, josta ei tiennyt, mitä se oli, mutta jota varmuuden vuoksi piti pelätä ja välttää.

Kun Maria kasvoi, alkoi oma ulkomuoto tietenkin kiinnostaa enemmän. Maria ei omasta mielestään ollut mitenkään kaunis, ja joskus hän vähän kadehtikin toisten tyttöjen kauniita kasvonpiirteitä. Äidiltä peritty pitkähkö ja terävä nenä, ohuet hiukset ja huono ryhti olivat omiaan ruokkimaan Marian käsitystä omasta ulkomuodostaan ja erityisesti sen vioista ja puutteista.

Mutta Marialla oli älyä ja lahjakkuutta, jotka korvasivat sen, mitä hän mielestään ulkoisissa seikoissa muille hävisi. Jo melko aikaisin Maria ymmärsi, ettei hänen tarvitse olla kaunotar. Kauniita tyttöjä hän hiukan ylenkatseellisesti piti bimboina, joiden ajatusmaailma pyöri vain oman ulkonäön ympärillä.

Nuorena aikuisena oli Maria mielestään edelleen varsin tavallisen näköinen nainen, ei ruma, mutta ei kauniskaan eikä ainakaan sellainen, jonka perään miehet kääntyisivät katsomaan. Mutta persoonallisuutta, rohkeutta ja suorasukaisuutta ei häneltä puuttunut. Nämä kaikki yhdistettyinä välillä ruoskan lailla sivaltavaan sanavalmiuteen takasivat sen, että miehet joko ihastuivat tai vihastuivat häneen.

Toisinaan Maria käytti sanansäiläänsä tarkoituksellisesti, sillä hän ei tyytynyt miehiin, joista ei ollut hänelle henkistä vastusta. Kaikki kiltit, tavalliset miehet ja erityisesti nössöt, heitti hän romukoppaan jo kättelyssä tai jopa ennen sitä. Mariaa kiehtoivat miehet, joita oli vaikea saada, tai jotka edustivat jotain sellaista, jonka Maria koki jollain lailla kielletyksi. Voisi kai sanoa, että Maria etsi kärsimystä elämäänsä, ja sitä hän myös sai.

Noin kolmekymmenvuotiaana Maria avioitui. Aviomiehensä oli Maria tavannut jo seitsemän vuotta aiemmin, mutta avioliittoon tuttavuus johti vasta nyt. Välillä oli ollut pitkiäkin aikoja, ettei tuleva aviopari ollut missään tekemisissä keskenään, vaikka Maria oli kyllä aina taustalla seuraillut, missä mies liikuskeli, ja mitä hän touhusi. Seurustelua ei heidän välillään ollut varsinaisesti koskaan ollut, vaan yhteydenpito oli ollut satunnaisten tapaamisten varassa.

Eräänä syyskuisena päivänä Maria sitten soitti miehelle pitkästä aikaa. Sovittiin tapaaminen Marian silloiseen kotikaupunkiin, ja kun mies perjantai-iltana saapui, hän kosi Mariaa. Vastaus, myönteinen tai kielteinen piti antaa nopeasti, ja kun Maria mielessään punnitsi eri vaihtoehtoja sen minkä lyhyessä ajassa ehti, vastasi hän myöntävästi. Seuraavana päivänä ostettiin kihlat, ja elämä hymyili. Vai hymyilikö sittenkään?

Melko pian sai Maria huomata, että hänessä oli ominaisuuksia ja asioita, joita mies ei hyväksynyt. Hän nauroi väärissä paikoissa, puhui liian kovaa, oli liian seurallinen, näytti liiaksi tunteitaan, pukeutui tai meikkasi väärin. Marian intohimon ja seksuaalisuuden oli mies teilannut jo tuttavuuden alkumetreillä huomauttamalla siitä, että Marian oli vaikea saada orgasmia. Kun Maria sitten päätti näyttää orgasmiin pystyvänsä ja harjoitteli sitä ahkerasti itsekseen, ei sekään miehelle riittänyt. Nyt oli puutteena se, että he eivät saaneet orgasmia yhtä aikaa.

Mikä oli mennyt ennen niin suorasukaiseen ja määrätietoiseen Mariaan, kun hän miehensä edessä vaikeni pahasta olostaan eikä kertonut tälle, miten tuollaiset sanat loukkasivat häntä? Miksi hän hyväksyi monet nöyryytykset ja itki yksin omaa pahaa oloaan? Miksi Maria kaiken aikaa kavensi omaa elintilaansa jättämällä tekemättä ne asiat, joista mies ei pitänyt, tai joista hän jo etukäteen tiesi tulevan sanomista ja mökötystä?

Entä miksi mies toimi noin? Miksei hän vanhempana ja kokeneempana opastanut ja ohjannut Mariaa löytämään yhdessä tietä erotiikan ja aistillisuuden kiehtovaan maailmaan? Miksei hän hyväksynyt Mariaa sellaisena kuin tämä oli: maanläheisenä, suorasukaisena, iloisena, huumorintajuisena, välittömänä, seksuaalisesti aktiivisena naisena. Miksi hänen piti mitätöidä Maria joka saralla?

Silloin ei Maria sitä käsittänyt, tuskin edes ymmärsi asioiden näin olevan. Vasta monien kovien elämänkokemusten jälkeen alkoivat Marian silmät aueta. Kuin simpukankuori alkoi hän vähitellen raottua ja päästää sisäänsä muista ihmisistä huokuvaa valoa, lämpöä ja hyväksyntää. Hän alkoi  nähdä itsensä viehättävänä ja haluttuna naisena. Miehet, joita hän tapasi, pitivät häntä älykkäänä ja huumorintajuisena, jopa kauniina. Kun Maria ei kotona kokenut olevansa yhtään mitään sen paremmin naisena kuin ihmisenäkään, tunsi hän aivan sulavansa tällaisten huomionosoitusten edessä.

Samaan aikaan aviomies käpertyi yhä pienempään tilaan ja yritti vetää Mariankin sinne mukanaan. Siinä vaiheessa oli Maria jo havahtunut huomaamaan, että avioliitto ja aviomies olivat kuin musta aukko, jotka yrittivät imeä Mariasta kaiken elinvoiman omiin tarpeisiinsa. Elämä: kiihkeä, kiehtova, tapahtumarikas, lämmin, sykkivä oli jossakin tuolla ulkopuolella Marian saavuttamattomissa, mutta se kuului myös Marialle, vaikka hän vuosikymmeniä oli joutunut siitä kieltäytymään.

Maria lähti. Hän katkoi kahleensa ja kaulaansa ripustetun liekanarun. Hän heittäytyi tyhjän päälle ajatuksenaan se, että elämä kyllä kannattelee. Yhtäkkiä hän huomasi olevansa nainen, jolla oli runsaasti seksuaalisia tarpeita, vaikka aviomies oli tähän asti saanut hänet tuntemaan syyllisyyttä siitä, että avioliiton seksielämä kitui ja kuihtui.

Paitsi tarpeita, oli Marialla myös kykyä nauttia löytämästään seksuaalisuudesta. Maria avautui kuin kaunein kukka, kun miehen kiihkeä käsi löysi hyväiltäviksi sopivat paikat. Vuosikausia kuivuudesta kärsineen ja halkeilevan maan lailla hän janosi miehen suudelmia, hyväilyjä, helliä ja kauniita sanoja, joskus rajua rakkautta, joskus lempeää läheisyyttä.

Kiihkeimmän eroottisuuden ajasta on kulunut jo joitakin vuosia. Mutta yhä edelleen Maria värähtää, kun mies kumartuu suutelemaan niskaa tai kaulaa. Raju puistatus käy koko kehon läpi, kun miehen käsi hitaasti nousee kauniin sukan verhoamaa reittä myöten hameen alle ja tavoittaa kohdan, jossa sukka loppuu ja paljas iho alkaa. Voihkaisu pääsee Marian huulilta, kun mies vetää hänet syliinsä ja suutelee kiihkeästi suudelmaan ahnaasti ja halukkaasti avautuvia huulia.

Maria hymyilee peilikuvalleen. Hän, pian kuusikymmentä vuotta täyttävä eronnut nainen tuntee olevansa nainen parhaassa iässään. Ei hän ulkonäöllään vedä vertoja nuorille naisille eikä heidän kiinteille vartaloilleen. Mutta hänellä on niin paljon enemmän. Elämänkokemus on tuonut uudenlaista rohkeutta ja syvyyttä koko olemukseen. Poissa ovat kainous, pelko, häpeä ja syyllisyys, jotka ennen niin monin tavoin rajoittivat hänen elämäänsä.

Maria nauttii siitä, että on nainen. Hän nauttii voidessaan pukeutua juuri siten kuin tahtoo: jotakin paikkaa paljasten, toista hiukan peittäen. Hän nauttii saadessaan levätä miehen sylissä rakastelun jälkeen tyytyväisenä ja tyydytettynä miehen kiihkeän käden hitaasti vaeltaessa Marian rakastelusta rauenneella, alastomalla vartalolla. Hän nauttii tietäessään voivansa ja osaavansa tuottaa nautintoa myös miehelle.

Maria havahtuu mietteistään ovikellon kilahdukseen. Hän kohentaa hiukan lyhyitä hiuksiaan ja tarkistaa vielä peilistä, miltä kasvojen kevyt meikki näyttää. Entä verkkosukat ja korkokengät: miltä kokonaisuus vaikuttaa?  Sitten hän astuu ripeästi ovelle ja avaa sen. Kun ensimmäinen kiihkeä suudelma on vaihdettu, tietää Maria taas kerran, että elämä kaikkineen on ollut elämisen arvoista.