Siiri on suomalainen naisen etunimi.

Siiri on suomalaisversio skandinaavisesta nimestä Sigrid. Ruotsin kielessä nimi esiintyy kirjoitettuna Siri. Sigrid puolestaan juontaa muinaisnorjalaisesta nimestä Sigríðr, joka muodostuu "voittoa" ja "kaunista" merkitsevistä sanoista. Suomessa on 1900-luvun alusta vuoden 2009 loppuun mennessä rekisteröity 15 284 Siiri-nimen saanutta henkilöä. Lisäksi muodossa Siri on annettu 733 naiselle ja muutamalle miehelle.

Kummää en eilettäin postannu ollenkaan, niin aattelinpa ny kumminki tänään kertoa eilisen nimipäivänviettäjän ja sen nimen selitykset, ettei jää puutteita tietoihin. Tänään on taas toiset juhulijat ja niistä seuraavaks.

Into on miehen etunimi Suomessa.

Vuoden 2012 loppuun mennessä Suomessa on Into-nimen saanut 1631 miestä ja ainakin kaksi naista.

Mää en tunne yhtään Into-nimistä ihimistä, niin että ny mää en voi kertoa mitään juttua tuohon nimeen liittyen. Eipä se kai haitanne, on tuota muutaki kerrottavaa, kait.

Keskiviikkoiltana tuli tyttö junalla lähiasemalle. Myö lähettiin siskon kans jo hyvissä ajon vastaan. Oli meillä kyllä muitaki syitä lähteä aikasemmin, mutta sitteki tuli pikkunen virhearvio ajan suhteen. Loppujen lopuks meinattiin tulla pitkiin täihin, ku ooteltiin junaa, joka vielä oli vähäsen myöhässä. No, me ollaan lomalla, mihinkäs tässä on kiire valamiissa maalimassa.

Käytiin vielä tullessa rillillä, ku tytön teki mieli rilliruokaa. Siitä on kyllä aikaa, kummää oon viimeks rilliruokaa syöny ja siihen tulokseen tulin, etten taas ihan heti syö uuvestaan. Kasvishampurilaisessa oli kuiva kasvispihivi kahen kuivan ja ohuen leipäviipaleen välissä. Salaatissa oli pelekkää kovaa, mautonta kaaliaraastetta, ja kaiken huipuks mää vielä söin rinnuksilleni, niin että paita oli ihan salaattikastikkeessa. Ei tartte hetkeen rillille poiketa mun!

Mää ostin sillä reissulla tasapainolauvan, ku aattelin, että semmonen vois tehä hyvää mun kipeälle selälle ja kintuille. Siinä haeskellaan tasapainoa kaiken aikaa, ja mun mielestä se muistuttaa vähä sitä, mitä puoskari käski mun harrastaa. Se nimittäin käski kävelemään kangasmetässä lyhyellä askelella. Siinäki mun käsittääkseni tärkeää on tasapainon haeskelu ja se, että koko roppa saa liikettä, ku kävelöö epätasasella alustalla. Katotaan ny, onko tasapainoilusta apua. Ensimmäinen ehto tietysti on, että lautaa käyttää ahkerasti.

Tytöllä oli seuraavana päivänä vielä työhommia. Piti siis käyvä nukkumaan, että jaksas aamusella nousta aikasin. Mää en meinannu saaha millään unta. Mun käsivartta pakotti eikä se asettunu ennen ku otin roppia. Sitte mää viimen sain unen, mutta kello näytti jo kahta siinä vaiheessa.

Aamusella tyttö ponkas ylös kukonlaulun aikaan. Kai sitä jännitti se työkeikka. Seki sano nukkuneesa huonosti, ku oli niin valosaa. Sitte se lähti hommiin, ja me muut jäätiin vielä kuorsaamaan. Täällä on jotenki niin lepposta, ku ei tartte kellon perässä käyvä nukkumaan eikä nousta ylös.

Joskus puolilta päivin tyttö tuli takasi. Hommat oli tehty, ja samaan syssyyn se teki ne vielä vähä valamiimmiks. Sitte saattoki jäähä juhannuslomalle. Ruuan jäläkeen me mentiin pötköttämään. Ku eellisen yön oli melekeen valavonu, oli mukava olla unenhorteessa lämpösen peiton alla. Talon emännällä tuntu olevan virtaa, vaikka muille jakaa. Se lähti lakasemaan pihaa, ku tuuli oli puistanu lehtiä ja oksia puista. Pitihän sitä ny juhannukses saaha portaan pielet lakastua.

Sitte ku myö tytön kans jaksettiin vääntäytyä ylös, lähettiin vielä kauppaan. Samalla reissulla käytiin hautuumaalla. Täällä on hautuumaa surkeassa kunnossa. Sen hoijossa ei oo ikään ollu mitään suunnitelmaa. Viime kesänä sitte kaajettiin melekeen kaikki vanhat puut pois. Ny se on ihan autio. Kaikki hautakivet asetettiin samaan linijaan. Hauvoilta piti poistaa kaikki semmoset kasvit, jotka nousi hautakiviä korkeammiks. Oli se kans vaatimus. Olishan ne komeat pallotuijat summuut puskat tuoneet pikkusen väriä ja elävyyttä muuten melekeen palijaaseen maisemaan, jossa ei törötä muuta ku mustia ja harmaita hautakiviä.

Kaikkein hulluin homma varmasti meleko kalliissa urakassa on se, että hautuumaa, joka on perustettu hiekkakankaalle, on ny vuojen päästä melekeen samannäkönen, ku ennen ”uuvistusta”. Roskaheinä tunkoo hiekan läpi, ku juuria ei mitenkään oo poistettu. Ny kun melekeen kaikki puutki on kaajettu, on paikka autio ja tyhyjä, suoraan sanottuna ruma. Hautuumaan parannukseen käytetyt rahat on menny ku Kankkulan kaivoon.

Illalla mää paiston vohovelia ulukona. Ilima oli sen verran kolea, että vohovelirauta ei meinannu oikeen kuumeta. Kun siihen laitto taikinaa, kuulu vaan pientä sihinää, aivan ku ois heittäny vettä huonosti kuumenneelle kiukaalle. Ajan kans mää sain koko taikinan paistettua, ja hyviltä ne vohovelit tietenki maistu. Kaikki söi niitä hyvällä halulla.