Eilinen päivä tais mennä aivan ite eestään, ku emmää muista siitä oikeen mitään. Lämmintä oli, ja se tuntu mukavalta pitkästä aikaa. Aamulla särki taas päätä, mutta nymmää aattelin, etten ota mikreenilääkettä, vaan koitan jos se menis muuten ohi. Mää sitte vähä voimistelin ja keitin kahavit ja kumma kyllä, se alako helepottaa ja parani sitte kokonaan päivän mittaan.

Mulle paistaa tähän parvekkeelle aurinko aamulla ja koko aamupäivän. Sillon täällä on mahottomuus istua. Tää on kuuma ku pätsi. Mutta sitte iltapäivästä täällä alakaa olla jo mukavaa, ja illansuussa ja illalla täällä istuskeloo ihan mielikseen. Tässä istuissaan sen oikeen huomaa, miten pieni ja rauhallinen paikka tää oikeen on asua. Liikenteen melua kuuluu vähä kauempaa isommalta tieltä, mutta tää meijän katu on hilijanen. Täällä on ku herran kukkarossa. Mitähän tuoki sanonta muuten alun perin on tarkottanu? Pitäs ottaa selevää. Mutta en ny viiti enkä jaksa.

Mää istuskelin täällä parvekkeella sitte siihen asti, että alon katella sänkykammariin päin. Eilen meninki jo ihan ihimisten aikoihin maata. Piti nääs olla aamulla ajoissa hereillä, ku tyttö tuli hakemaan autoa lainaks.

Taas aamulla herätessäni mun pakotti päätä. Mää aattelin tälläki kertaa vähä huijata sitä ja olla ottamata lääkettä. Voimistelin ja join kahavia ja otin toisenlaisia roppeja ja nukkuaki yritin, mutta ei noista tempuista tällä kertaa ollu apua. Pakko oli ottaa mikreenilääke, ja se sitte jonku ajan päästä auttoki. Mulla vaan meni melekeen koko päivä sitä kipua kärsiessä, mutta emmää sitä ny enää sure. Hyvä vaan, että pää parani.

Mää sain V: n tänään hoitoon, ku se oli aamulla ollu vähä kipeä. Ei ollu leipäkään kelevannu. Mutta täällä ”mummolassa” se sitte kummasti virkisty ja söi leipäpalasa. Mää annon tietysti vähä muutaki herkkua, ku mulla sattu olemaan.

Se alakaa olla jo niin vanha koira, että sillä on noita vaivoja monenlaisia. Tytön kans aateltiin viijä sitä rokotuksille ens kuussa. Mää ehotin, että pitäs varmaan hammaskiveäki poistaa, mutta tyttö sano, ettei enää poisteta. Viime kesänä nimittäin se oli sen nukutuksen jäläkeen niin tokkurassa kauan aikaa, että tyttö aatteli, ettei se enää vuotta vanhempana sitä kestä ollenkaan. Mulle on oikeastaan sama, vaikkei hammaskiveä poistettaskaan, ja kyllä sitä pitää elukkaaki ja sen kuntoa aatella. Eläinlääkäri varmaan suostus poistamaan, sehän sais siitä rahaa, mutta me ny säälitään vanhaa hurttaa ja annetaan sen pitää hammaskivesä.

Nuori väki lähti sitte kahella autolla kaupunkiin, ku niijen oma auto piti viijä huoltoon. Poikaystävällä oli taas saksofoni mukana. Nyt näytti sääki sellaselta, että ihimisiä varmaan liikkus palijo kaupungilla. Me jäätiin V: n kans tänne kahestaan. Se oli väsyneen olonen ja tykkäs vaan nukkua, enkä mää sitä häirinny.

Se ei oikeen kovasti tykkää olla täällä, ku tää on kerrostalokämppä. Voihan se kyllä mennä parvekkeelle millon tahtoo, ku ovi on auki, mutta ei se kovin palijo siellä makoile. Mieluummin se näkyy viihtyvän sisällä vähä viileämmässä. Vaikka kyllä se usein hakeutuu auringonläikkään makaamaan. Siinä on vissiin mukava oikoa vanhoja, raihnasia koipiaan.

Illansuussa tuli ensin tyttö, ku poikaystävä oli menny vielä kauppaan. Tytöllä oli ny suuri huoli auton suhteen. Se oli korijaamolla kuullu jotain sellaista, ettei se muka vois ajaa poikaystävän autolla. Siitähän piti heti ottaa selevää. Sitte tuli poikaystävä. Se sano, että tyttö voi aivan huoleta ajaa autolla. Jos joku sitte jotain sattuu kysymään, niin aletaan selevittää asiaa. Minä sanon samaa, ja kai se tyttö sen sitte lopulta usko. PY oli muuten saanu taas ihan hyvät rahat reilun tunnin soitosta ja kehuttuki oli.

Mää laiton ruokaa ja oliki tosi mukava syyvä taas kolomistaan. Vielä lasten lähtiissä mää laiton niille ruokia mukaan ja V: lle ja kanoille kans omat herkkusa. Sitte mää olin täällä taas yksin. Ei se mua haittaa. Mää nautin yksinolosta, varsinki ku taas on terve.

Kävin vähä kävelyllä, ku on niin ihana ilima. Oli aivan tyyntä ja niin kivan näköstä, ku kaikkien talojen pihanurmikot oli just eilettäin leikattu. Niin, nythän mää muistanki, että eilen ei teheny mieli istua täällä parvekkeella senkään takia, ku joka puolella leikattiin ja rimmattiin heinikoita. Ne oli vissiin päättäny tehä kaikki samana päivänä. Mutta nythän ne on taas siistit ja kivat katella. Kyllä kai siitäki kohta valitettas, jos ei niitä ollenkaan hoijettas.