Markun sunnuntai-ilta ei aivan yhtä seesteinen ollut. Parin tunnin paluumatka halki lumisten ja pimeiden metsämaisemien kylmässä ja vetoisessa linja-autossa, jossa Markku oli ainoa matkustaja, ei juuri mieltä kohentanut. Ankeassa asunnossa odottivat tiskaamattomat astiat ja sijaamaton vuode. Muutenkin koti tuntui kumman hiljaiselta nyt, kun Esko puuttui.

Sillä vaikka Markku appivanhempiensa luota lähdettyään oli tuntenut helpotusta asioiden helposta järjestymisestä, ei hän voinut mitään sille, että nyt yksin ollessaan hän tunsi kummallista syyllisyyttä. Hän oli hylännyt Eskon, katsoipa asiaa miltä kantilta tahansa. Mitkään perustelut vaikeista työajoista tai hoitopaikan puutteesta eivät kelvanneet selityksiksi sille, mitä hän pojalleen oli tehnyt.

Taas toteutti Markku kuin vaistonvaraisesti niitä ”oppeja”, joita jo lapsuudessaan oli saanut tuta, ja joiden keskellä ja puristuksessa hän itse oli kasvanut. Sisimmässään hän oli yhä se pieni poika, joka itki peloissaan ja hädissään, kun äitiä ei löytynyt mistään. Päällepäin hän näytteli karskia ja kovaa miestä, joka selviää vaikeuksistaan eikä näytä tunteitaan kenellekään.

Mutta eikö kaikki ollutkin loppujen lopuksi Sirkan syytä? Sirkka hänet oli houkutellut nuorena naimisiin hankkiutuessaan raskaaksi. Sitten vielä toinen raskaus, tällä kertaa kaksoset, ja kaiken huippuna oli Sirkka ottanut ja kuollut jättäen Markun selviämään elämästään pienen lapsen kanssa, miten parhaiten kykeni! Sirkka oli pahin syypää, ja oli aivan oikein, että hänen vanhempansa nyt huolehtivat Eskosta. Oliko tämä edes Markun poika? Kuka siitäkään aivan varma saattoi olla?

Kun tällaiset ajatukset alkoivat vallata Markun mieltä, vaimenivat syyttävät äänet vähitellen hänen sisällään. Markku alkoi olla varma, että juuri näin asiat olivat. Hän, Markku, oli uhri, jota tässä pitäisi sääliä. Eskolla ei ollut mitään hätää isovanhempiensa luona isossa ja vauraassa talossa, jonka aikoinaan perisi.

Markun asiat olivat huonommin. Kylmä, ankea ja kolkko asunto ahdisti. Täältä oli päästävä pois. Heti huomenna hän alkaisi katsella itselleen parempaa ja kodikkaampaa asuntoa. Kyllä elämä tästä vielä hyväksi muuttuisi. Markku jättäisi kaiken entisen taakseen ja aloittaisi elämänsä puhtaalta pöydältä. Perhettä, joka hänellä kerran oli ollut, ei enää ollut olemassa. Markun elämässä alkaisivat puhaltaa uudet tuulet. Näihin ajatuksiin Markku nukahti…