Oli asiaan joku toinenkin huomiota kiinnittänyt, anonyymipä tietenkin. Hassujen hihitysten kera hän hiukan varomattomasti, joskin kärpäsen ymmärryksen mukaan varsin hyväntahtoisesti laski leikkiä ”äiti maan” tavasta ”kompata” siskokultia lähes asiassa kuin asiassa.

Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, mutta mistäpä tämä sivistymätön anonyymimoukka olisi voinut aavistaa, että hän varomattomilla ja viattomilla kommenteillaan kajosi yhteisön pyhimpään ja jalostuneimpaan osaan. Ja ressukka kun luuli vain hiukan tunnelmaa keventävänsä.

Loukattu osapuoli nousi täyteen mittaansa, ja jos anonyymi olisi ollut kuulo- ja näköetäisyydellä, olisi hän varmasti jähmettynyt suolapatsaaksi. Niin jäätävä oli pyhääkin pyhempi ”kumarrus” anonyymin suuntaan.

Ja aiheuttihan kommentti pientä kirvelyä myös toisessa suunnassa, mitä kärpänen hienokseltaan ihmetteli. Loukkaantuahan saattoi, useinkin, mutta se, että toisille sen noin selvästi näytti, oli lähes sama kuin pelin menetys.

Seuraava anonyymi puolusti vähän kaikkea ja kaikkia. Hän kertoi tutustuneensa yhteisöön kärpäsen vaatimattomien raapustelujen kautta. Sen jälkeen hän aina silloin tällöin oli käynyt kurkkailemassa, miten maa makaa. Käyntiensä perusteella oli havainnut seuraavanlaista.

Kun kaikki menee hyvin, yhteishenki huokuu suorastaan tukahduttavana yhteisön sisällä ja sen ulkopuolellakin. Mutta annapa olla, jos sattuu moka tai virhe, yhdelle tai useammalle yhteisön jäsenistä. Jo alkavat koirat räksyttää, ja pieniä klikkiytymiä nousee kuin sieniä sateella. Nyt oli anonyymin käsityksen mukaan menossa plagioijan joukkokivitys.

Totta kai plagiointi oli vakava asia ja lainkin mukaan väärin, ja sellaiseen ryhtyvälle kuului langettaa asianmukainen rangaistus. Mutta rajansa kaikella! Plagioija oli anonyymin mukaan tunnustanut tekonsa ja pyytänyt sitä nöyrästi anteeksi. Silti jatkui kivitys ja hyljeksintä entistä pahempana. Synnittömien joukkoko yhteisö kuvitteli olevansa? Oliko sen aina saatava joku syytetyn penkille, ennen kuin se oli tyytyväinen?

Tämäkin anonyymi sanoi havainneensa, että anonyymien puheet useimmiten olivat ”pelkkää kärpästen surinaa yhteisön jäsenten korvissa”. Siitä huolimatta hän toivoi, että yhteisön jäsenten silmät aukeaisivat näkemään malka omassa silmässä, ja sädekehät loistaisivat kirkkaan kruunun tavoin itse kunkin pään päällä.

Tämä kommentti oli jokseenkin erikoinen ilmestys tässä seurassa ainakin kärpäsen mielestä. Oikeastaan se oli laadittu aika ovelasti. Siinä ylistettiin yhteisön hyviä ominaisuuksia samalla kun ruodittiin sen heikkouksia. Se oli kirjoitettu niin, ettei sitä suoralta kädeltä voinut tuomita kastiin ”kootut, typerät ja tyhjänpäiväiset anonyymikommentit”. Silti se hiersi hiekanjyvän tavoin kengässä ja antoi ajattelemisen aihetta varmaan itse kullekin.

Eipä aikaakaan, kun yhteisöön kuulumaton, mutta usein mielipiteensä siellä esiintyvistä ilmiöistä esittävä tuttiboy riensi ”omimaan” kommentin tyylin itselleen. Kaikesta päätellen hän ei kuitenkaan ollut sitä kirjoittanut.

Lähes yhtä nopea oli sulkapää, joka kehotti anonyymiä tutkimaan kirjoituksia hiukan tarkemmalla seulalla. Kuka mahtoikaan olla se, joka koko menneen vuoden oli yrittänyt kiinnittää huomion tuohon yhteisöä kalvavaan epäkohtaan: tuloksetta!

Ja suoranainen ihme olisi ollut, jos kommenttiautomaatti olisi tämän herkullisen mahdollisuuden päästä lyömään puumerkkinsä virtuaalipaperille, jättänyt käyttämättä. Omaan blogiinkin oli jo asiasta ennättänyt kirjoittaa ja ennätysmäärät kävijöitä kahmia sivulleen. Niin sitä pitää!