Hissukseen alkaa kärpänen pörräillä sinne sun tänne. Joulu näyttää menneen entiseen malliin. On syöty, juotu ja kukaties iloittukin, ja ainakin kahta ensimmäistä tavalliseen tapaan liiankin kanssa. Mutta mukavahan se on muille kertoa, että graavilohi, silli ja laatikot maistuivat, ja kinkku oli taas kerran joulupöydän kunkku.

Jopa kärpästä joku epäilee liiallisesta lämmittävien lasillisten nauttimisesta, kun tapahtumien muistiin kirjaaminen on jäänyt tyyten tekemättä monen monituisen päivän ajalta. Mutta kärpänen vain tuhahtaa moisille epäilyille, ja jos sillä korvat olisi, antaisi se mokoman epäilyn mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eipä silti: olisi se lämmin glögi maittanut kärpäsellekin vetoisessa ilmanvaihtokanavassa, mutta kukapa sille, katkeralle ilkiölle mitään olisi tullut tarjoamaan. Omaan kateelliseen seuraansa sai tyytyä ja sillä hyvä.

Kärpänen sipaisee ohuella siivellään suurta verkkosilmäänsä, jossa kummasti kutisee ja kirvelee. Ei taida ilmastointikanava olla paras mahdollinen paikka viettää joulua. Kyllä sieltä nyt on tultava ulos ja aloitettava tosi toimet. Ja niin se urheasti vetää pienet kärpäsenkeuhkot täyteen raikasta pakkasilmaa ja pörähtää kattoon tavalliselle tähystyspaikalleen.

Liekö ylensyönti ja tarpeettomien lahjojen availu tylsistyttänyt niin kaikkien mielet, että kirjoitusrintamalla oli ollut kovin hiljaista. Tietysti monet olivat vielä lomailemassa, kuka missäkin kaukaisessa maassa, jossa nettiyhteydet toimivat vähän niin ja näin. Suuri juhla oli myös koonnut perheitä yhteen, eikä silloin tietenkään tarvinnut niin paljon virtuaalituttavien seuraa, kun oikeita, eläviäkin ihmisiä oli lähistöllä.

Mutta urheasti yritettiin omat jouluperinteet, ruuan ja juoman lisäksi saattaa koko suuren virtuaalimaailman tietoisuuteen. Kuka kylpi keskipäivällä, kenellä taas joulusauna oli vasta myöhään illalla. Ja joululauluja laulettiin tai ainakin kuunneltiin tietysti joka välissä. Myös joulun hartaamman puolen viettoa yritettiin käsitellä vähän joka kantilta. Jos ei nyt niin kovin jumalinen ollutkaan, niin kyllä nyt ainakin joulurauhan julistus piti kuunnella.

Joku tosi kiireinen kuunteli sen hätäisesti autossa kaupan parkkipaikalla, toinen taas rauhoittui kotisohvalle sitä television ääreen kuuntelemaan ja katselemaan. Taas sivistyi kärpänenkin, kun luki, että jollekin joulurauha julistettiin Turun tuomiokirkosta ja toiselle taas Brinkkalan talon pihalta. Itse se oli tähän asti aina luullut ja kuullut julistuksen tulevan Brinkkalan talon parvekkeelta, mutta mitäpä se, mokoma tyhjänpäiväinen pörisijä mitään olisi oikeastaan tiennyt; kunhan pörisi ja kuvitteli.

Vaikka ketään eivät kärpäsen kuvitelmat ja ilkeämieliset kirjoitukset oikeastaan edelleenkään kiinnostaneet, löytyi kommenteista aina silloin tällöin mainintoja siitä, että asia ei nyt aivan noinkaan tainnut olla. Jotkut kaidalle tielle kääntyneet olivat tykkänään unohtaneet omat aiemmat parjauskirjoituksensa ja näkivät  kärpäsen syyllisenä kaikkeen epämieluisaan, mitä nyt vain blogirintamalla saattoi ilmetä.

Kyseiset henkilöt myös vakuuttelivat suureen ääneen, etteivät enää mokomaa soopaa ja perättömyyksiä voineet silmissään sietää. Jostain kumman syystä he kuitenkin olivat varsin hyvin perillä siitä, mitä kärpänen kirjoitteli. Ja vaikka kärpänen ei henkilökohtaisesti tuntenut ketään yhteisön jäsenistä, tiesivät muutamat mielestään kovinkin tarkasti vaikkapa sen, kuinka pitkä kirjoittajanura kärpäsellä oli takanaan. Suurin osa hänen teksteistään oli kuuleman mukaan kirjoitettu jo vuosia sitten. Niitä kärpänen sitten vain toisteli vuodesta toiseen, joten eipä kovin kehuttava ollut moinen ura.

Ja eihän sen kirjoituksia edes luettu muualla kuin pikkuyhteisössä, joten joutaisi poistaa koko pahanmielenlinkki pilaamasta muuten niin mukavaa ja sopuisaa yhteisöä. No, joutaisi toki; siitä oli kärpänen täysin samaa mieltä. Mutta eihän tuo yhteisö nyt niin kovin pieneltä vaikuttanut, kun lukijoita näytti kärpäsellekin riittävän jo kolmattasataa, ja lippujakin oli kartalle ilmaantunut kymmenessä päivässä useampia. Vai voisiko kuitenkin olla niin, että ihan joku muukin eksyi, vahingossa toki, kärpäsen sivulle? No, liput nyt ainakin olivat vahinkoklikkauksia; se oli varma!

Löysiväthän jotkut sentään jotain hyvääkin kärpäsen kirjoituksista. Eikö ollutkin suorastaan ihme, että nuo ilkeät ja muille pahaa oloa aiheuttavat kirjoitukset saivat jonkun taitavan kirjoittajan tulkitsemina aivan uudenlaisen merkityksen? Niistä kehkeytyi tuon taiturin kynän kautta ihastuttava satu, joka ilahdutti loistokkuudellaan ja kekseliäisyydellä jokaista lukijaansa. Ja mikä parasta: siinä jäivät kärpäsen räpistelyt kauaksi taakse; eihän se sentään oikeille kirjoittajille voinut pärjätä. Kaikkea se tyhmyri kuvittelikin!

Ja kärpänen pyöritteli ihmeissään suuria verkkosilmiään: ei se lainkaan ollut tiennyt missään kisassa kirjoittavansa...