Jo ensimmäisenä yhteisenä yönämme silloin pitkäperjantaina hotellihuoneessa olin kysynyt Sinulta, oletko aina fyysisesti yhtä aktiivinen. Tuolloin vastasit kieltävästi. Entinen elämäsi vain oli ollut niin kaikesta fyysisestä kanssakäymisestä köyhää, että nyt, kun siitä elämästä vihdoin tunsit alkaneesi vapautua, olit vireä ja aktiivinen etkä tuntunut saavan tarpeeksi sen paremmin fyysisestä läheisyydestä kuin minustakaan. Kuin kaikkien kuluneitten, tyhjien vuosien edestä janosit hellyyttä, kosketusta, intohimoa, rakastelua.
 
Minä olin tietysti enemmän kuin tyytyväinen aktiivisuudestasi. Olinko Sinussa vihdoinkin löytänyt suden, joka ei väsynyt ja kyllästynyt heti ensi metreillä? Riittäisitkö Sinä minulle myös fyysisesti, kun henkinen ja älyllinenkin puoli tuntuivat olevan kohdallaan? Olinko suotta aliarvioinut hiukan vanhempia susia ja luullut lähes kaiken halun, vireyden, viriliteetin, aktiivisuuden ja jaksamisen olevan vain nuorempien, alle viisikymppisten susien ominaisuuksia?
 
Näin olin kieltämättä kuvitellut, tai eihän se kaikki pelkkää kuvitelmaa ollut. Oli minulla myös kokemusperäistä tietoa asiasta. Tähän mennessä kaikki tapaamani yli 50-vuotiaat sudet olivat jossakin, yleensä melko varhaisessa vaiheessa vetäytyneet. Toki syitä vetäytymiseen saattoi olla monia, mutta usein he olivat syiksi maininneet juuri jaksamisen, pelon, voimavarojen riittämättömyyden tai muun sellaisen.
 
Mutta samaa jaksamattomuutta tai kiinnostuksen puutetta fyysistä kanssakäymistä kohtaan olin havainnut myös nuoremmissa susissa. Kiinnostusta oli, mutta minun ja susien tarpeet eivät tuntuneet kohtaavan. Aivan vääränlaisia susiako olin tavannut myös tällä saralla? Kyse ei siis ollutkaan niin paljon iästä, vaikka toki silläkin oli oma merkityksensä, kuin yleisestä aktiivisuudesta.
 
Sinä olit kanssani lähes saman ikäinen, enkä tosiaankaan voinut moittia Sinua aktiivisuuden puutteesta. Ja kaiken lisäksi pidit minua kuin kaunista kukkaa. Tiesitkö, miten nautin jokaisesta kosketuksestasi, jokaisesta hyväilystäsi, jokaisesta suudelmastasi? Miten suloista olikaan tuntea kiihkeä, ihaileva katseesi silmissäni, kasvoillani, vartalollani! Kun riisuit minut, teit sen hitaasti ja nautiskellen jokaista poisottaamaasi vaatekappaletta ihastellen, jokaista paljastuvaa neliömillimetriäkin suukotellen ja kosketellen.
 
Minun entinen elämäni on erilainen kuin Sinun. Kerroin Sinulle, että siitä ei koskaan seksiä puuttunut, eikä puuttunutkaan. Mutta koskaan, lukuun ottamatta ehkä aivan avioliiton alku- ja loppuaikoja en siitä nauttinut niin kuin nyt, ja erityisesti Sinun kanssasi nautin. Aina siihen avioliitossani tuntui sisältyvän niin paljon kielteistä: vaatimuksia, vähättelyä, pilkkaa, minun arvoni polkemista tai jopa kieltämistä, etten pystynyt siitä kunnolla nauttimaan, vaikka olisin halunnutkin.
 
Kun erottuani tai jo hiukan ennen sitä suomukset sitten lopultakin putosivat silmiltäni, ja tajusin olevani intohimoinen, kiihkeä, halukas, haluttava, viehättävä, himoittava ja seksikäs nainen, oli kuin taivas olisi auennut edessäni. Ja kun sen saman vielä sain kuulla monenkin suden suusta, sen, että olin heidän mielestään jotakin aivan erilaista kuin kukaan heidän aiemmin tapaamansa nainen, olin valmis etsimään niin kauan, että oman vastakappaleeni vihdoin löytäisin.
 
Olinko löytänyt sen Sinussa; sitä en tiennyt, enkä edes halunnut ruveta sitä arvioimaan. Mutta kun sanoit, että juuri halukkuuteni, innokkuuteni, intohimoisuuteni, eroottisuuteni olivat minussa parasta, tunsin puhkeavani kukkaan sylissäsi ja tuhannet pienet hopeakellot soittelivat sulosäveliään jossakin sisälläni. Silmäni syttyivät loistamaan kuin tähdet, ja iloni pulppusi esiin hymynä ja nauruna.
 
Niin, Punahilkan silmät ovat sanojesi mukaan lähes aina nauravat ja joskus ihmettelevät.