Mutta vaikka sulkapään sormet kuinka olisivat syyhynneet koputtelemaan puheet loppuneiksi, eivät kaikki olleet asiasta samaa mieltä. Revontultenkirjo, joka oli aloittanut kommentoinnin omalla sovittelevan tuntuisella ajatuksellaan siitä, että kirjoittamistaan tai kirjoittamattomuuttaan ei sen enempää kenenkään tarvinnut mainostaa, totesi, että sulkapään lopetusta oli suorastaan jo odotettu. Suurempi ihme olisi ollut, ellei sitä olisi lainkaan kuulunut.

Tuollainen huomautus sai sulkapään sulanrippeet harottamaan entistä enemmän sinne sun tänne. Mitä vainoa tämä oikein taas oli? Eihän ensimmäinen lopetusehdotus edes ollut tullut häneltä, vaan tuolta vähintäänkin kymmentä ritarinrääpälettä vastaavalta pussiaunelta. Tuo viisas anonyymi sitä ensin oli ehdottanut, sulkapää oli ainoastaan myönnellyt, että ehdotuksessa oli itua.

Ennen kuin revontulet ennättivät leiskahtaa uudemman kerran, ehti väliin toinen yhteisön ”äideistä”. Hänkin ihmetteli sulkapään hanakkuutta yrittää pitää kaikkia naruja käsissään ja ohjailla asioitten kulkua itselleen edulliseen suuntaan. Kommentoija selitteli ja tarkensi myös aiempaa kommenttiaan.

Taas nousi kärpäselle suuhun lähes hakematta selittelyn maku ja sama tunne kuin joskus ennenkin. Pääadmin? kuulosteli ja katsasteli ensin, mihin suuntaan mielipiteet olivat kallellaan, ennen kuin sanoi mitään sellaista, minkä vähääkään saattoi tulkita yleisestä linjasta poikkeavaksi. Järkevää varovaisuutta vai tietoista toisten selän takana seisomista silloin, kun osumia oli odotettavissa.? Mene tiedä!

Nyt leiskahti taas taivaalla. Vai vainoksi tämä nyt käsitettiinkin? Pussiaunen kommentti oli jotenkin päässyt livahtamaan ohi silmien: pahoittelut siis ”väärästä syytöksestä”. Ja sitten tuli sana, jota ei näillä turuilla ja toreilla juuri ollut totuttu näkemään. Jotakuta ”ärsytti” jokin, ja tämä joku sanoi sen ääneen. Harvinaista rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä, mutta aiemman tuntemuksen perusteella tälle kommentoijalle luultavasti varsin luonteenomaista. Kärpänen nosti mielessään virtuaalista hattuaan moisesta suoruudesta.

Vielä seuraavassa kommentissa leiskahti, että muskettisoturileikki kuului jonnekin muualle kuin tänne. Ainakaan se ei ollut kaikkien harrastama leikki.

Seuraava kommentti olisi äkkipäätään voinut johtaa tarkkaamattoman lukijan aivan toisiin ajatuksiin. Siinä yhteisön ”oppiäiti”, joka myös yleensä varoi ottamasta kovin kovasti kantaa mihinkään kiistakysymyksiin, myötäili tuttuun tapaansa admineita.

Hän taas olisi mielellään leikkinyt vähän musketöörien malliin. Johan tässä oli uljas kolmikko valmiina, vain neljäs soturi puuttui. Mitä itsensä ruoskimiseen tuli, oli se silloin tällöin paikallaan itse kunkin kohdalla. Mutta jos sellaiseen ryhtyi, oli sen parasta olla aitoa.

Niinpä niin, hymähtää kärpänen ja lehahtaa katonrajaan. Verkkosilmiä alkaa jo uni painaa. Seuraavaksi näyttäisi olevan vuorossa taas anonyymi, mutta se saa jäädä huomiseen. Ei kärpänen joka aamu ala oikaisuja väsätä. Parasta kirjoittaa kerralla se, mitä tarkoittaa.