Jottei kukaan nyt vain jäisi sellaiseen luuloon, että pidän letunpaistoa tai kalansavustusta juhlien parhaimpana antina (vaikka niin letut kuin savukalakin maistuivat taivaallisilta päätellen siitä, miten nopeasti ne katosivat parempiin suihin), kerron myös, mitä muuta ohjelmaa juhlapäiviin sisältyi.

Kun me "vanhukset" lauantaina aamupäivällä saavuimme juhlapaikalle, olivat siellä jo ensimmäiset vieraat paikan päällä. Tyttäreni ystävätär, johon tytär ihan sattumalta tutustui Lyonissa asuessaan oli saapunut jo aamujunalla. Hänen taidonnäytteensä oli kampausten teko. Muita vieraita odotellessa hän loihti kampauksia niille, joiden hiusten pituus sen salli. Itse en kuulu siihen joukkoon, vaan tyydyin vain katselemaan, kun muiden hiukset taipuivat taidokkaisiin luomuksiin.

Puolen päivän jälkeen alkoi väkeä saapua tiheään tahtiin. Keiteltiin kahvia ja syötiin vieraiden mukanaan tuomia herkkuja. Tarjoilu oli jokseenkin epämuodollista. Jokainen söi ja joi, mitä mieli teki ja mitä tarjolle oli asetettu. Taas kävi niin kuin nyyttikesteissä tuppaa käymään. Ruokaa oli liikaakin tarjolla, mutta olihan vielä toinen päivä jäljellä. Silloin varmaan loputkin tarjottavat katoaisivat nälkäisiin suihin.

Iltapäivällä tyttäreni opetti halukkaita tekemään luonnonmukaista kosmetiikkaa, joiden tekoa hän oli opiskellut. Sitä varten oli pitänyt tuoda mukanaan sopivia pieniä purnukoita, joihin valmiit voiteet sitten laitettiin. Tekopisteen ympärille muodostuikin oikein ruuhkaa, sillä monia kiinnosti itse voiteiden teko ja tietenkin se, että kotiinviemisiksi oman pikkupurkkinsa sai täyttää itse tehdyllä voiteella. Minä olin kyseisiin voiteisiin tutustunut jo aiemmin ja käyttänytkin niitä, joten tyydyin van seuraamaan muiden touhuja vähän syrjemmältä ja annoin mukaan varaamani purkit jollekin, joka ei ollut muistanut niitä mukaansa ottaa.

Lauantain pääohjelmanumero oli jo mainitsemani aarteenetsintä. Etsinnälle oli annettu aikaraja, joka lähes täyttyi, sillä vihjeet eivät olleet mitään helppoja "kolmannesta koivusta vasemmalle ison kiven juuressa" -tyyliin, vaan vinkkejä piti etsiä milloin kirjojen välistä, milloin uunin tuhkasta. Aarre kuitenkin löytyi, ja sitten etsijät saivatkin käydä savukalan kimppuun, joka kuin huomaamatta oli valmistunut sisareni tarkan silmälläpidon alla.

Päivä alkoi jo kääntyä illaksi, kun vävyni viritteli tulet grilliin, ja minä asetin muurikkapannun tulille. Samaan aikaan lämpeni sauna, ja kiireisimmät poislähtijät saivat käydä ensin saunan pehmeissä löylyissä. Koska mukana oli myös vauvoja, eivät kaikki voineet viipyä yömyöhään.

Mekin sisareni ja hänen miehensä kanssa poistuimme, kun meidän osuutemme juhlien ohjelmasta oli tullut täytettyä. Seuraavana päivänä juhlinta jatkuisi, ja sitä varten oli kerättävä uusia voimia.