Erään lyhyen viestisi loppuun olit liittänyt puhelinnumerosi. Minähän en mikään jahkailija ole, joten saman tien näppäilin numeron puhelimeni näyttöön ja muutaman hälytysäänen jälkeen kuulin Sinun vastaavan. Vastasit koko nimelläsi, sillä arvatenkin ajattelit, että vaikka et tunnistanut numeroa, puhelu liittyisi työasioihin. Muutenkin olin saanut Sinusta lyhyen viestittelymme aikana käsityksen, että olit liikkeellä rehellisin ja avoimin mielin. Mitäpä syytä Sinulla silloin olisi ollut henkilöllisyyttäsi salailla. Ja kuten jo sanoin, tuskinpa arvasit, että Susimetsän Punahilkka se siellä soittelee.

Heti alkuun tunsin lähes väristyksiä ihollani, kun kuulin matalan ja miehekkään äänesi. En ajatellut silloin enkä ajattele nytkään, että ne olisivat olleet mitään kuumeväristyksiä, joita sairaus toi pintaan. Ehkäpä äänesi muistutti kaukaisesti erään toisen suden ääntä, joka aikoinaan oli musiikin tavoin hyväillyt ja hellinyt sieluani ja sydäntäni, mene tiedä.
 
Äänesi matala sointi ei kuitenkaan ollut ainoa asia, joka teki keskusteluhetkestämme mukavan ja miellyttävän. Kovin pitkä se ei ollut, sillä oma ääneni oli sairauden takia lähes poissa, enkä uskaltanut sitä kovasti rasittaa, sillä kevään teatteriesitykset olivat paraikaa menossa, ja ääntä tarvittiin.
 
Kukaan toinen ei pystyisi osaani esityksessä hoitamaan, sillä mitään kaksoismiehityksiä meillä ei ollut, vaan jos joku oli syystä tai toisesta estynyt, koko näytös piti peruuttaa. Minä tietenkin tunnollisena ihmisenä kannoin huolta asiasta ja yritin kaikin keinoin välttää sitä, että minä se en ainakaan olisi, jonka takia peruutukseen jouduttaisiin. Olkoonkin, että sairaudelle ei kukaan mitään voinut.

Sinulle tietysti jouduin selittämään, että tavallisesti ääneni oli kirkas ja heleä, mutta nyt poikkeuksellisesti matala ja kukaties hiukkasen seksikäskin, ainakin toivoin niin.

Siinä jutellessamme puhe kääntyi teatteriharrastukseeni. Kysyit, saisitko tulla seuraavaa esitystä katsomaan. Vaikkei ajatus minusta kovin hyvältä tuntunutkaan, en tietenkään voinut sitä Sinulta kieltää. Salaa mielessäni kyllä toivoin, ettet tulisi. Jotenkin minusta vain tuntui, että haluaisin tavata Sinut ensin muissa merkeissä. 
 
Viestejä vaihtaessamme olit jo sanonut, että haluaisit tarjota minulle illallisen sopivaksi katsomassani paikassa. Minulla ei tietenkään ollut mitään sellaista ajatusta vastaan, sillä ei kovinkaan moni Susimetsän susista ollut sitä vielä tehnyt. Yleensähän olin vain mennyt kahville kantakahvilaani susia tapaamaan, tai jos yhdessä oli ruokailtu, se oli tapahtunut joko minun kotonani tai suden pesässä. Ajankohdankin olimme jo ehtineet sopineet valmiiksi, mutta se olisi vasta joskus tulevaisuudessa.
 
Kun puhelu loppui, jäi minulle jostain syystä hiukan epämääräinen olotila. Siten päätin olla murehtimatta tulevia: kaikki kyllä järjestyisi aikanaan ja aivan oikealla tavalla.