Yön yli nukuttuaan ja asioita eri kanteilta hiukan tuumailtuaan, liekö saanut tuumausapua muualtakin (kärp. huom!), lähestyi herra korkeasti koulutettu nyt hattu, siis se jossa katkaistu sulka törrötti, kourassa plagioitua bloggaajaa. Lähestyi silläkin uhalla, ”että useaankin suuntaan voi tulla selitellessä ns. kaksoisloukkaus”, mitä herra katkaistusulkaherra ei tietenkään toivonut tapahtuvaksi.

Voi armias taivas! Kärpänen oli jo vähällä lehahtaa taas googlettamaan, mutta antoi sitten olla. ”Kaksoisloukkaus”! Voi pyhä Sylvi ja kymmenen muuta naista! Hämärän harsoon jäi, mitä tuo sanahirviö mahtoi tarkoittaa. No, olihan se hieno sana. Mahtoiko olla opittu uusilla kursseilla, joita sulkaherra paraikaa kävi. Joka tapauksessa ilmaisu nauratti kärpästä, mutta sitähän nyt naurattavatkin monet sellaiset asiat, jotka toisille ovat lähes pyhiä.

Nyt oli jo toinen ääni kellossa, kun tuli puhe plagioidun bloggaajan blogin alkuperästä. Kuvien alkuperä oli ainoastaan herättänyt sulkaherran mielenkiinnon. Mistään syyttelystä tms. ei missään tapauksessa ollut kyse.

Yö oli avannut silmät siinäkin suhteessa, että herra oli tajunnut voivansa puhua vain ja ainoastaan omasta puolestaan. Pahoittelut lennähtivät nyt ilmoille joka suuntaan, varmaan myös niille kaksoisloukatuille!

Ammattiin viittaamisen perustelut hyväksyttiin nyt, mutta samalla painotettiin, ettei tuollainenkaan ammatti tee ihmisestä sen kummempaa tunneasioissa, kuten ystävät ja kylänmiehet kuten -naisetkin olivat aikojen saatossa saaneet tuta. Ajatella, noin korkeasti koulutettu ja kuitenkin tavallinen kuolevainen! Jopa nyt jotain! Mutta olihan ammatista toki jotain hyötyäkin tässä kiperässä tilanteessa. Tekijänoikeuksista oli otettu selvää oikein viran puolesta, kai se sentään oli pantu merkille?

Joka tapauksessa harras toive olisi, että riita ratkeaisi sovintoon ja kaikilla olisi taas hyvä tahto ja hyvä mieli. Mikä riita, tekee kärpäsen mieli kysyä. Onko se riitelyä, jos puolustaa oikeuksiaan ja haluaa väärintekijät tekosistaan vastuuseen? Ilmeisesti herra korkeasti koulutetun sulkahattuherran mielestä näin on.

Sulkaherran lausuntoja seurasi lyhyt kommentti, josta kyllä saattoi nähdä, ettei kommentoija joko käsittänyt asian vakavuutta tai sitten ei välittänyt siitä. Samaisen kommentoijan myöhemmätkin sanomiset olivat kokolailla samaa sarjaa, mutta viittasihan jo nimimerkkikin siihen, että paljon enempää ei voinut odottaakaan. Tyhjästä on paha nuhjästä!

Sitten alkoivat komppaajat taas lauleskella yhteen ääneen. Asia, jonka puolesta he liputtivat oli toki vakava, joten mitäpä siitä, jos tuollainen ”minäkin, minä myös, ihan varmasti, samaa mieltä, siskot” –kommentointi tuntui välillä vähän lapselliselta.