Sitten sattui erikoinen tapaus miehen perhepiirissä. Minua se koski vain välillisesti, mutta oli osoitus siitä, miten fiksuiltakin vaikuttavat ihmiset käyttävät lasta välikappaleena keskinäisissä kähinöissään.

Miehen tytär oli tulossa täysi-ikäiseksi. Virallisesti hän oli vanhempiensa avioeron jälkeen asunut äitinsä luona, mutta vietti paljon aikaa myös isällään entisessä kodissaan. Nyt oli tarkoitus järjestää isot juhlat, kun tytär kerran tuli aikuisen ikään. Yhteisestä juhlapaikasta ja -ajasta ei vain päästy sopimukseen. Liekö siitä edes keskusteltu.

Kuultuaan, että tyttären äiti aikoi järjestää juhlat kotonaan, ilmoitti mies oitis, ettei aikonut mennä entisen vaimonsa kotiin tyttären täysi-ikäisyyttä juhlimaan. Hän järjestäisi omassa kodissaan juhlat myös, ja ne vietettäisiin varsinaisena juhlapäivänä, kun äidin järjestämät juhlat olisivat vasta syntymäpäivän jälkeisenä viikonloppuna.

Juhliin kutsuttaisiin ainakin kummit, elossa olevat isovanhemmat, miehen sisar perheineen sekä tyttären sisar poikaystävänsä kanssa, mahdollisesti myös tyttären ystäviä, jos tämä niin halusi. Minä olin kutsuttujen joukossa oikeastaan jo siksikin, että mies pyysi minulta apua juhlien järjestämiseen. Suostuin tietysti, mutta sanoin heti, että antaisin vain henkistä tukea ja ohjeita ja leipoisin juhliin sienipiirakan. Tietysti toimisin myös osittain emäntänä, vaikka mies kyllä saisi kantaa päävastuun tarjoilusta yms.

Mutta kuinkas kävikään. Kun tytön äiti kuuli suunnitelmista, uhkasi hän peruuttaa tyttärelleen lupaamansa ison juhlan, jos tämä menisi isänsä järjestämiin juhliin. Aikuiset eivät keskustelleet keskenään asiasta, kumpikin vain kertoi oman kantansa tyttärelle, joka sitten palloili siinä välissä, miten parhaiten taitoi.

Kun minä kuulin asiasta, kihisin kiukusta. Miten voivat aikuiset ihmiset käyttäytyä noin lapsellisesti? Ehkä he kuvittelivat tekevänsä kiusaa toisilleen, mutta se, joka asiasta eniten kärsi, oli tytär, heidän yhteinen lapsensa. Kumpikaan ei kuitenkaan antanut asiassa piiruakaan periksi. Mies järjesteli juhlia tahollaan ja piti tyttären kaiken aikaa ajan tasalla asiasta. Toisella puolella äiti kiristi lasta muistuttamalla, että osallistuminen isän järjestämiin juhliin merkitsi toisten juhlien peruuttamista. Minä ajattelin mielessäni, että äiti tuskin olisi juhlia perunut, mutta siitähän tytär ei voinut olla varma. Valta oli äidillä, ja hän osasi valtaansa taitavasti käyttää.

Tytär ei tietenkään halunnut asettua oikein kummankaan vanhemman puolelle. Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten asiaa puitiin äidin kanssa, mutta ainakaan isä ei saanut suoraa vastausta kysymykseensä, aikoiko tytär tulla juhliin. Tätä juhlaa mainostettiin myös sillä, että se oli tilaisuus, johon tytölle tärkeä mummikin osallistuisi. Toisiin juhliin ei häntä saataisi kirveelläkään.