Tuntemukseni olivat melko ristiriitaiset. Lähetin Sinulle tekstiviestinä erään runon, jota analysoiden ja omaan elämääsi soveltaen minulle vastasit. Tuleva viikonloppu olisi taas se, jonka viettäisit tyttäresi seurassa. Minullakin oli sovittuja menoja viikonlopun illoiksi. Silloin emme juurikaan yhteyttä pitäneet.
 
Alkuviikosta lähetit minulle sitten tekstarin, jossa ehdotit, että viettäisimme vapun Sinun kotonasi ihan vain ollen ja nauttien sen kummempaa ohjelmaa järjestämättä. Se sopi minulle erinomaisesti, sillä vaikka hotelliyöpymiset aamiaisineen ja ruokailuineen olivat olleetkin mukavia, luksusta ja glamouria elämääni, en lopultakaan kaivannut sellaista ainakaan joka kerta. Tavallinen yhdessäolo tavallisissa puitteissa antoi kuitenkin enemmän ja varmasti paljasti meistä molemmista myös enemmän kuin hotelliyöt.
 
Niin sitten aloimme suunnitella vapun viettoa. Ruokaa tietysti laittaisimme, sillä olemmehan kumpikin hyvän ruuan ystäviä. Minä leivoin ja paistoin jo omassa keittiössäni meille herkkuja vappua varten, ja Sinä teit muita hankintoja. Niinhän siinä tietenkin sitten kävi, että ruokaa tuli hankittua aivan liikaa, mutta eipähän ainakaan kesken loppunut.
 
Alun perin olimme ajatelleet, että Sinä töistä tullessasi poikkeaisit minut hakemaan. Sitten ehdotit, että voisin tulla omalla autollani, ja Sinä pesisit ja vahaisit sen viikonlopun aikana. Vain hölmö olisi kieltäytynyt moisesta tarjouksesta, vaikka olin kyllä itsekseni ajatellut muutenkin tulla omin nokkineni. Sillä tavoin olisin vapaampi tulemaan ja lähtemään silloin, kun minulle itselleni parhaiten sopi.
 
Vapun aatto oli sateinen ja kolea, kun sitten ajelin Sinun luoksesi karttaa tuijotellen. Vain kerran ajoin harhaan, ja sekin johtui siitä, että kartta oli vanhentunut. Olit minua vastassa, kun tulin, ja tunsin olevani toivottu ja odotettu vieras. Kun sain tavarat purettua, ehdotin, että joisimme tulokahvit. Sinulla oli aivan tuliterä kahvinkeitin, ja kohta kahvi jo porisikin keittimessä.
 
Onneksi pannu oli termospannu, sillä muuten olisi kahvi joko jäähtynyt tai muuttunut mustaksi myrkyksi. Emme me nimittäin sitä silloin juoda ennättäneet, vaan kummankin ihon ikävä oli niin suuri, että sitä oli mentävä laannuttamaan toisen syliin ja läheisyyteen. Minua huvitti, kun kerroit, että mielessäsi olit ajatellut saavasi minut sänkyyn ennen kuin tunti tulostani olisi kulunut. Eipä kulunut tuntiakaan, sillä minähän en mikään jahkailija ole tälläkään saralla, vaan silloin kun haluan, pistän tuulemaan.
 
Päästiinhän sitä lopulta kahvillekin, ja vielä myöhään illalla lämmitit saunan. Saunomisen jälkeen tuntui suloiselta käydä toisen lämpimään syliin nukkumaan, vaikka unet taisivatkin jäädä melko vähäisiksi. Mutta nukkua toki ennättäisimme sitten, kun taas oman itsemme viereen kävisimme yöpuulle. Nyt oli otettava kaikki irti tästä lämmöstä ja läheisyydestä, jota vailla me molemmat niin kauan olimme olleet.